Umami muualla Facebook

Julkaistu 14. 10. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen 2 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Nauti syksyn väriloistosta

Syksy on luonnolle luopumisen aikaa. Kesän kasvukausi on ohi, sato on korjattu, jälkipolvet saatu maailmalle tai vähintäänkin opettelemaan aikuisten elämää.

Syksyllä luonto valmistautuu talveen. Joillekin se merkitsee siirtymistä talvehtimisalueille, toisille taas talvivarastojen keräämistä tai talvipuvun kasvattamista. Kasveille talvi on pitkä, mutta ankara lepojakso.

Syksy on usein myös värikästä aikaa luonnossa, ennen kaiken kattavaa harmautta ja alkutalven värittömyyttä. Monet käyvät ihailemassa ruskaa Lapissa, mutta sinne asti ei tarvitse välttämättä lähteä. Etelän puistot ja vanhat kulttuurimiljööt ovat oivia paikkoja sekä nauttia luonnon väriloistosta, että ikuistaa hienoja syksyisiä maisemia. Hautausmaat, puistot, vanhat teollisuusalueet, ja vanhat junien asema-alueet, kartanomiljöistä puhumattakaan, ovat kiinnostavia paikkoja nauttia ruskaluonnosta tai ottaa värikkäitä kuvia.

Kuva Metsävaahtera on yksi värikkäimmistä ruskapuista. Yleensä sen lehdet muuttuvat hehkuvan keltaisiksi toisin kuin mongolianvaahtera, jonka ruskaväritys on tummemman punasävytteinen.

Miksi keltaista, oranssia ja punaista?

Metsävaahteran lehdet hehkuvat syksyllä kirkkaan keltaisina ja haavan tulipunaisina. Mikä on värimuutoksen syy ja tarkoitus? Lehtensä talveksi karistavien, eli kesävihantien puiden lehtien väri muuttuu ennen niiden putoamista. Lehtien sisältämä lehtivihreä alkaa valon vähenemisen ja ilman kylmenemisen johdosta hajota, jolloin lehtien sisältämät muut väriaineet, oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit jäävät värittämään lehteä. Kasveilla on lajista tai lajikkeesta riippuen erilaisia määriä näitä väriaineita, joista sitten johtuu tyypillinen ruskaväritys.

Klorofyllin, eli lehtivihreän kasvi siis hajottaa ja varastoi sen monivuotisiin osiin, kuten juuriin, seuraavaa kasvukautta varten. Lehtivihreä sisältää mineraaleja, joiden valmistaminen on kasville työlästä. Jotkut kasvit pudottavat lehtensä vihreinä. Näin tekee esimerkiksi tervaleppä, jolla ei ole tarvetta säästellä näitä mineraaleja. Sillä on juuristossa bakteereja, jotka helpottavat ravinnon ottoa ja mineraalien keräämistä.

Kuva Helsingin syysasuinen Vanhakaupunginkoski. Ruskaa ei vielä näy muualla kuin etualan vaahteranlehdissä, jotka tässä ovat värittyneet hehkuvan punaisiksi. Kypsät pihlajanmarjat toistavat tätä punasävyä.

Ruskan ajoittuminen

Pohjolassa eri kasveilla on karuista olosuhteista johtuvaa geneettistä samankaltaisuutta. Siksi esimerkiksi Lapissa ruskakin tulee hyvin samanaikaisesti kaikille puille. Ruskan huippu ajoittuu pohjoisimmassa Lapissa melko säännöllisesti syyskuun toiselle viikolle, Etelä-Lapissa syyskuun 15. – 20. päivän aikoihin, etelässä huippua saadaan odotella lokakuulle.

Hehkuviin väreihin ei tarvita erityisen kylmiä säitä; yöpakkaset vain aiheuttavat lehtien herkemmän varisemisen. Sen sijaan kuivuus vaikuttaa siten, että kuivemmilla kasvupaikoilla ruska aikaistuu. Näillä paikoilla ruska on siis näkyvissä aiemmin kuin muualla, jolloin ne säästyvät pitkään yöpakkasilta. Kosteissa paikoissa lehdet ehtivät tipahtaa ennen kuin ruska on parhaassa loistossaan.

Kuva Myös pihlajan ruskaväritys on hieno. Lehtien värikirjo on heleän keltaisesta tai kellanvihreästä oranssiin ja syvän punaiseen, ja kypsät pihlajanmarjat vielä korostavat väritystä. Perusharmaa varpunenkin näyttäytyy ihan uudella tavalla värikkäässä ympäristössään.

Kuvaamaan

Monet jalopuut, esimerkiksi saarni, jalava, lehmus ja eri vaahterat, kuten metsä- tai mongolianvaahtera ovat kuvauksellisia ruskavärityksessään. Samoin kotoisista lajeistamme pihlaja ja haapa, ja puistojen istutuspuina usein tavattava hevoskastanja. Tammi on sikäli poikkeava, että sen lehvästö muuttuu vain korkeintaan vaatimattoman kellanruskeaksi, ja varsinkin nuorissa puissa lehdet eivät varise kuin vasta kevättalvella.

Hyviä kuvauspaikkoja ovat sellaiset valoisat ja melko avoimet paikat, joissa ruskapuiden taustalla on joko vanha rakennus, mielellään tiilinen, tai sitten ainavihantia puita, kuten kuuset. Siksi kannattaa hakea kuvauskohteita erilaisista puistoista. Myös eläinkuvat saavat uutta ilmettä ruskasävyistä, oli kuvauskohde sitten lemmikki tai villieläin.

Kuva Mongolianvaahtera värittyy syksyllä tulenpunaiseksi.


Aiheet: , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Upeita kuvia!

    Upeita kuvia!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Liisa

    5. 10. 2013 10.39

  2. Hieno juttu ja

    Hieno juttu ja kauniit kuvat!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Anne

    7. 10. 2013 17.03

Kirjoita kommentti