Umami muualla Facebook

Julkaistu 13. 6. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen 2 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Pähkinähakki, kaksijakoinen varislintu

Pähkinähakista (Nucifraga caryocatactes) esiintyy Suomessa kahta alalajia. Läntinen caryocatactes suosii ravintonaan pähkinöitä, kun taas itäinen macrorhynchos on erikoistunut sembra- ja makedonianmäntyjen siemeniin.

Tuosta ravintoerikoistumisesta johtuen läntistä alalajia tavataan pesivänä lähinnä lounais- ja etelärannikon tuntumassa, josta löytyy pähkinäpensaslehtoja. Itäisellä alalajilla on pieni pysyvä pesimäkanta Punkaharjulla, Hämeessä ja Vaasassa. Kaiken kaikkiaan hakkeja pesii maassamme arviolta vajaat 2000 paria, joista valtaosa on läntistä nimilajia.

Pähkinähakki on pääasiallisesti paikkalintu. Kuitenkin itäisillä, eli siperialaisilla hakeilla on ajoittain runsaita vaelluksia, jolloin niitä nähdään meilläkin tuhansittain.

Kuva Siperialainen alalaji on erikoistunut sembra- ja makedonianmäntyjen siemeniin, mitä ne taitavasti näiden mäntyjen kävyistä pitkällä nokallaan kaivavat. Kuvien hakki on saanut sembramännyn siemenen nokkaansa.

Erikoistuminen ravintoon näkyy linnun ulkomuodossa

Pähkinähakkien alalajit erottaa toisistaan, jos niitä katselee vierekkäin. Läntisellä nimialalajilla on lyhyempi ja paksumpi nokka. Se on erikoistunut syömään pähkinöitä, joissa nokalta vaaditaan murskausvoimaa. Siperialaisilla hakeilla taas on ohuempi ja pidempi nokka, jolla on helpompi kaivaa sembra- ja makedonianmäntyjen kävyistä siemenet esiin. Yhtä kaikki, nokka on molemmilla alalajeilla todella näyttävä; hakki onkin oikea lintumaailman Gérard Depardieu.

Kuva Siperialainen alalaji vaeltaa ajoittain runsain joukoin Suomeen, jossa sen voi nähdä istutettujen sembra- ja makedonianmäntyjen tuntumassa. Lintu on melko peloton, ja sitä voi päästä tarkkailemaan ihan muutamien metrien päästä. Niitä ei kuitenkaan kannata liiaksi häiritä, jotta saavat ravinnon tarpeensa tyydytettyä ja ruokaa varastoitua myöhempään käyttöön.

Mikä ajaa vaeltamaan?

Epäsäännöllisin väliajoin siperialaiset hakit vaeltavat sankoin joukoin maahamme, minkäs muunkaan kuin ravinnon vuoksi. Hämmästyttävästi ne löytävät sembra- ja makedonianmännyt, joiden läheisyyteen jäävät viikkokausiksi, jopa muutamaksi kuukaudeksi syömään niiden siemeniä.

Osa jopa jää talveksi näille paikoille, jos ravintoa on riittävästi. Niinpä niitä näkee asutuskeskuksissa, missä löytyy näitä koristepuita istutettuna. Nämä linnut, joista valtaosa on nuoria yksilöitä, ovat joutuneet jättämään normaalin asuinseutunsa, koska siellä ei hyvin onnistuneen pesimäkauden jälkeen riitä kaikille ravintoa.

Useimmat näistä linnuista jatkavat pikku hiljaa ravinnon perässä länteen päin ja lopulta talvehtimaan Ruotsiin ja Norjaan. Sieltä ne sitten palaavat kevättalven aikana alkuperäisille asuinsijoilleen itään.

Kuva Hakin kyky muistaa piilottamansa siemenet tai pähkinät on hämmästyttävä. Lumen altakin se kaivaa maamerkkien mukaan mieleen painamastaan kohdasta sinne piilottamansa ruokavaraston.

Hyvämuistinen ja älykäs lintu

Varislintujen tapaan pähkinähakki on linnuksi varsin älykäs ja oppivainen. Linnulla on myös käsittämättömän hyvä muisti. Se kerää talvivarastoa piilottamalla siemeniä ja pähkinöitä maahan sammaleikkoon tai nurmikolle. Lintu painaa maamerkkien perusteella piilot mieleensä, ja löytää ne myöhemmin hämmästyttävän hyvin jopa lumipeitteen alta. Vastaava ei onnistuisi ihmeseltäkään; satoja piilopaikkoja ei kukaan pysty painamaan niin tarkasti mieleensä, että maiseman muuttuessa ne löytäisi lumen alta. Onneksi meidän ei edes tarvitse.

Ihan pelkkien pähkinöiden tai koristemäntyjen siementen varassa pähkinähakin elämänlanka ei kuitenkaan ole, varislintujen tapaan se on varsinainen opportunisti. Lintu voi myös vierailla lintulaudoilla ja puutarhoissa syömässä omenia sekä puihin tai pensaisiin jääneitä muita hedelmiä ja marjoja. Jopa selkärangattomat eläimet tai jätteetkin kelpaavat, mutta mieluiten se syö sitä ravintoa, mihin on erikoistunut.

Kuva Pähkinähakki etsii silmä kovana ruohikkoon pudonneita sembramäntyjen käpyjä, joista vankalla ja pitkällä nokallaan irroittaa siemenet.

Näkymätön ja kuulumaton pesintäaikaan

Lintu pesii aikaisin maalis-huhtikuussa, ja on pesintäaikaan hyvin hiljainen ja piilotteleva. Molemmat puolisot hautovat, ja poikaset kuoriutuvat vajaassa kolmessa viikossa. Lentokykyisiksi poikaset kehittyvät vajaassa neljässä viikossa, mutta vanhempiaan ne seuraavat pitkään, jopa neljä kuukautta.

Pähkinähakin ääntely on käheää kree-kree-kree huutoa tai hiljaista rupattelua. Voit kuunnella linnun ääntelyä tästä.


Aiheet: , , , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Meidän pihalla vieraili

    Meidän pihalla vieraili viime syksynä yksi pähkinähakki, joka oli todella rohkea, kerjäsi
    ruokaa pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä tullen
    lähelle ja äänteli, kuin olisi ollut kovin nälissään.
    Se oli noin puolentoista metrin päässä minusta ja
    seurasi valppaana liikkeitäni vaikutti kyllä älykkäältä linnulta. Viipyi pihallani muutaman viikon.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    annemar

    19. 1. 2014 11.46

Kirjoita kommentti