Umami muualla Facebook

Julkaistu 10. 7. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Pähkinänakkeli

”Äiti katso, mikä toi on?”, huutaa pikkupoika yhdellä Seurasaaren linturuokintapaikalla Helsingissä, jossa nuori perhe on syöttämässä oraville pähkinöitä.

Poika osoittaa kuusen rungolle lennähtänyttä pientä harmaansinisen-, mustan- ja valkoisenkirjavaa lintua, joka tuijottaa tiiviisti pojan kädessä olevia pähkinöitä. Pikkupoika on liikkeissään kuitenkin niin touhukas, ettei lintu uskalla käydä hakemassa pähkinöitä kädeltä.

Perhe katselee lintua tovin, vanhemmat eivät tiedä, mikä lintu on, ja minä autan vähän. Tuo terhakas, pikkuinen lintu on pähkinänakkeli, joita tänä syksynä vaelsi Siperiasta maahamme joukoittain. Toki nakkeleita on maassamme esiintynyt aiemminkin, mutta näin suurta vaellusta ei ole tapahtunut miesmuistiin, edellinen suuri vaellus tapahtui vuonna 1995, jolloin lintuja tuli Siperiasta tuhatmäärin.

Pähkinänakkeli 07 vs2 pieniPähkinänakkeli 01 vs2 pieni

Kuva Nakkelille maistuu pähkinät. Jos vain tuo pikku veijari on lähistöllä, se löytää hyvin nopeasti pähkinätarjoilun, ja tottuu käymään luottavaisesti paikalla.

Pähkinöitä syövä mestarikiipeilijä

Pähkinänakkeli (Sitta europaea) on varsin veikeän näköinen otus. Tuolla vain hieman talitiaista kookkaammalla, tanakalla, pitkä- ja terävänokkaisella linnulla on lyhyt pyrstö. Voimakas, musta silmäkulmajuova antaa ulkonäölle luonnetta. Lintu on mestarikiipeilijä; se pystyy kulkemaan puun runkoa pitkin pää ylös- tai alaspäin aivan yhtä hyvin. Meidän kotoisista linnuistamme ei yksikään kulje samalla tavoin yhtä ketterästi.

Pähkinänakkeli 06 vs2 pieniPähkinänakkeli 02 vs2 pieni

Kuva Pähkinänakkeli on aikamoinen epeli kulkemaan puunrunkoja pitkin ihan mihin suuntaan tahansa. Se myös piilottelee kaarnan koloihin ja kelojen reikiin löytämiään herkkupaloja talven pakkasten varalle.

Nakkelin herkkua ovat pähkinät. Se syö kesäisin hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä, talvisin maistuvat erilaiset siemenet, myös terhot, mutta erityisen perso se on pähkinöille. Se hakeutuukin mielellään sellaisille linturuokinnoille, joissa tätä herkkua on tarjolla. Kävin kuvaamassa lintua Seurasaaressa, Helsingissä. Siellä näin parhaimmillaan kolme nakkelia saman ruokintapaikan läheisyydessä, mutta lintuja täytyi koko saarella olla paljon enemmän. Vaeltaneet pähkinänakkelit ovat varsin luottavaisia lintuja, eivät juurikaan säiky ihmistä. Ne saa hakemaan kädestäkin pähkinöitä, kun ei tee äkkinäisiä liikkeitä.

Pähkinänakkeli 05_2 vs2 pieni

Kuva Nakkeli on kaunis lintu, eikä sitä juuri voi sekoittaa meidän kotoisiin lajeihin; siniharmaa selkä, vaalea vatsapuoli, jossa peräpäässä hieman ruosteenpunaista, selkeä, musta rosvonaamio.

Ei mikään ihan tavallinen lintu Suomessa

Maassamme tavataan sekä linnun nimilajia, joka pesii Baltian maissa ja Etelä-Ruotsissa, että itäistä alalajia. Pesimäkanta vaihtelee vuosittain nollasta pariinkymmeneen pariin, talvehtivia nakkeleita toki näkee useampiakin. Nyt vaeltaneet pähkinänakkelit ovat itäistä alalajia (Sitta europaea ssp. asiatica), jonka kotiseudut ovat siis Siperiassa. Jos pidät omaa lintujen talviruokintaa, laita tarjolle vaikka maapähkinöitä. Voi hyvinkin olla, että saat vieraaksesi pähkinänakkelin. Ja kun lintu tottuu, että tarjolla on sen herkkua, siitä tulee vakituinen vieras lintulaudallasi.

Pähkinänakkeli 04 vs2 pieni

Kuva Pähkinänakkeli on lintulaudan kunkku, ainakin niin kauan kuin puhutaan tiaisista. Oravaa se kunnioittaa, ja isompia lintuja, mutta ajaa tarvittaessa kaikki tiaislajit röyhkeästi pois ruokapöydästä.


Aiheet: , , , , , ,

Kirjoita kommentti