Umami muualla Facebook

Julkaistu 9. 6. 2013 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Pikkuapollo, jumalten sukua

Kreikkalaisessa mytologiassa Mnemonyne oli muistin jumalatar, joka synnytti Zeukselle muusat, eli runottaret. Tämän tarinan perhonen on myös nimetty saman jumalattaren mukaan.

Saavumme pienen patikoinnin jälkeen aamuyhdeksän tietämissä  itäuusmaalaisen niityn reunaan. Olen kuumissani, ja kamerareppu painaa selässä kuin synti. Katselen seesteistä niittyä, jolla ei kuitenkaan näy mikään lentelevän. Tom, joka ystävällisesti oli kutsunut minut mukaansa, rauhoittee: ”Tästä vaan niittyä koluamaan, kyllä niitä siellä on, kasvuston seassa”. Taivas on vielä hienoisessa pilvessä, ja niityn pitkä kasvusto aamukasteesta märkä. Tuskin pääsen liikkeelle, kun ohitseni lepattelee ensimmäinen pikkuapolloperhonen (Parnassius mnemosyne). Se pudottautuu kasvuston sekaan, mutta näin minne, ja saan siitä muutamia kuvia. Hyvä alku, tuumin.

Aamukaste kastelee housujen lahkeet, ja nokkoset polttavat ohuen kankaan läpi. Samassa pilviverho väistyy, ja aurinko valtaa niityn. Nyt niitä lepattelee pitkin niittyä; isohkoja, valkoisia pikkuapolloperhosia on satamäärin niityn yllä. Siirtoistutus on ilmeisen onnistunut.

Kuva Pikkuapollo ruokailee kurjenpolven kukinnolla. Useimmiten perhonen vain pudottautuu niityn kasvuston sisään, jolloin sen kuvaaminen on vaikeaa.

Rauhoitettu, vaatelias laji

Pikkuapollo on ensimmäisiä Suomessa rauhoitettuja perhosia, joka yhdessä apolloperhosen (Parnassius apollo) kanssa sai lain suojan jo vuonna 1976. Pikkuapollo on myös EU:n direktiivilaji, ja rauhoitettu koko EU:n alueella. Laji on ammoin esiintynyt koko eteläisessä Suomessa paikoittaisena, mutta kannat ovat sittemmin taantuneet, ja esiintymä toisensa jälkeen hävinnyt. Yksi syy lajin katoamiseen liittyy maatalouden muutoksiin. Laji suosii avoimia lehtomaisia laidunmaita, joilla kasvaa sen ravintokasvia, pystykiurunkannusta (Corydalis solida). Lajin toukat siis käyttävät ravinnoksi vain yhtä ravintokasvia, eli laji on monofagi. Karjalaidunnus piti aikoinaan luonnonniityt avoimena, nykyisin niittyjä on enää murto-osa siitä määrästä, ja nekin kasvamassa umpeen. Tällä siirtoistutusniitylläkin on pidetty raivaustalkoita sen avoimena pitämiseksi.

Kuva Iltapäivän puolella perhoset tankkaavat kukilta mettä hanakammin. Useimmat kukilla kävijät ovat naaraita, koska munien tuottamiseen kuluu enemmän energiaa.

Numeroidut perhoset

Aurinko paistaa jo täydeltä terältä ja ilma on helteinen. Olen ottanut satakunta kuvaa, ja päätänkin keskittyä vastavalo- ja aterioimiskuviin kukilla. Kuljen korkeassa kasvustossa, josta tarttuva siitepöly, hämähäkin seitit ja kukkien mesi likaa paitsi vaatteet, myös kamerakaluston pahanpäiväisesti. Osa pikkuapolloista on numeroitu, tämä liittyy niiden laskentaan. Niitylle saapuukin kaksi kaveria laskemaan perhosten lukumäärää. Merkitsemättömät kiinni otetut saavat uuden numeroinnin, ja jo numeroitujen tunnus merkitään ylös. Tästä voidaan laskea populaation koko tietyllä laskukaavalla. Laskemattakin on selvää, että pikkuapollo voi täällä hyvin; minne silmänsä kääntää, näkyy lepattelevia valkoisia perhosia satamäärin. Ja kaikki ovat pikkuapolloja. Kysyn toiselta laskijalta, onko laji levittäytynyt jo laajemmallekin lähiseudulle. Valitettavasti ei juurikaan, muutamia yksilöitä on todettu lähiniityiltä.

Kuva Porvoon siirtoistutus on ilmeisen onnistunut projekti; perhosia on niityllä runsaasti. Monen pikkuapollon siipien alapinnoilla näkyy numerokoodi, ja projektiin osallistuvat vapaaehtoiset lisäävät laskentakerroilla numerokoodit vielä merkitsemättömiin perhosiin.

Iltapäivä koittaa, ja lähdemme Tomin kanssa tarpomaan autolle. Kuvia tuli kolmisen sataa. Maastossa ei pysty niitä kunnolla tarkistamaan, mutta kotona kuvia tietokoneen isolta näytöltä katsellessa totean, että teknisesti onnistuneita on nippukaupalla. Valitsen parisen kymmentä kuvaa jatkokäsittelyyn. Toivon, että laji hiljalleen levittäytyisi muillekin lähiseuden niityille kaikkien ihasteltavaksi. Ja toivon, että siirtoistutuksia tehtäisiin useampia, eri puolille Etelä-Suomea. Tiedän kuitenkin, että toinen siirtoistutus Sipooseen ei onnistunut. Laji vaatii ravintokasvin esiintymisen lisäksi juuri oikeanlaisen niityn ja pienilmaston, missä sen kehitykselle suotuisa lämpösumma saavutetaan. Mutta tuolle pikkuapolloniitylle menen varmasti uudelleen, isot kiitokset opastamisesta Tomille Porvooseen.


Aiheet: , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti