Umami muualla Facebook

Julkaistu 25. 4. 2019 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Pohjolan valkea käkättäjä

Ilmassa maistuu kevät. On hieno päivä lähteä tunturikuruun tavoittelemaan riekkoja, noita pohjolan erikoisuuksia, jotka ovat jo lähes hävinneet eteläisestä osasta maatamme. Aurinko paistaa, kun kiinnitän lumikenkiä jalkoihin, lämpömittari on muutaman asteen plussan puolella.

Ulkovaatteitteni päällä on lumipuku. Huomaan, että olen pukeutunut liian lämpimästi, hiki tulee jo kenkiä kiinnitettäessä. Mutta tiedän myös, että pitkään paikoillaan ollessa voi tulla kylmä, varsinkin, jos tuulee. Lähden könyämään tallattua polkua eteenpäin, meno on melkoisen hankalaa. Kamerareppu painaa kuusitoista kiloa, kamerakaluston painoa lisäävät repussa myös päivän eväät terästermoksineen. Olalla keikkuu lisäpainona yksijalkajalustaan kiinnitetty kamera pitkällä teleobjektiivilla, painoa yli viisi kiloa.

Riekko 02 vs2 pieniMaisema 01 säädetty vs2 pieni

Kuva Aivan pohjoisessa riekko (Lagopus lagopus) viihtyy tunturikoivikoissa, mutta siirtyy talvella alemmas kuruihin ja metsäisempään maastoon. Usein lintu lähtee lentoon lähes kulkijan jaloista. Erehdyttävästi saman näköinen kiiruna (Lagopus muta) asustaa ylempänä tunturipaljakoilla.

Peräpohjolan maakuntalintu

Riekko on pahasti taantunut kanalintu, joka on lähes kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta. Suomen riekkokannaksi on arvioitu 50 000-120 000 paria, ja lintu on luokiteltu uhanalaistarkastelussa silmälläpidettäväksi. Asiantuntijoiden mukaan laji onkin vaarassa hävitä Suomen metsäalueilta. Parhaiten riekkoa tapaa Lapista, Pohjois-Lapissa lintu on yleinen ja helposti yhytettävä. Etelämpänä, Tampereen – Joensuun korkeudelle asti, sen voi tavata lähinnä soilta tai niiden liepeiltä. Riekko on paikkalintu, joskin tunturialueella se siirtyy talvisin tunturikoivikoista alemmas laaksoihin. Herkullisen lihansa vuoksi riekkoa myös metsästetään Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella, muualla lintu on rauhoitettu.

Riekko 05 vs2 pieni

Kuva Riekolla on mahtavat höyhenpeitteet jaloissaan, ja se pystyykin liikkumaan vaivattomasti upottavan hangen päällä näillä luonnon lumikengillään.

Riekkoja näkyvissä

Teen tallatulta polulta piston umpihankeen, enkä ehdi kovin montaa askelta ottaa, kun jo vajoan vyötäistäni myöten lumeen. Toinen lumikenkä on juuttunut johonkin lumen alla olevaan tunturikoivun oksaan, eikä auta muuta kuin tuikata kamera hankeen pystyyn yksijalkajalustan varaan, riisua reppu pois selästä, ja yrittää sitten ponnistella taas hangen pinnalle. Tämä toistui kahdenkymmenen metrin matkalla neljä kertaa, ja kylvin jo hiessä. Löysin hetkeksi vähän kovempaa lumipohjaa, kun riekko lähti lähes jaloista lentoon. Kädet rasituksesta täristen säädin kameran, ja lähdin vaivalloisesti etenemään linnun laskeutumispaikkaa kohden. Lentoon lähtenyt lintu oli naaras, mutta nähdessäni laskeutumispaikalla liikettä, äkkäsinkin siellä olevan koiraan. Ensimmäiset kuvat otin varmuuden vuoksi etäältä, ja sitten hitaasti, miten muutenkaan lumikengillä voisi, lähemmäksi.

Riekko 03 vs2 käännetty pieniRiekko 07 vs2 pieni

Kuva Riekko kulkee usein talvella puun tyveltä toiselle, syöden mielellään tunturikoivujen urpuja.

Monta uskomusta linnusta

Useimmat kansanuskomukset linnuista liittyvät tavalla tai toisella epäonnen tuottamiseen. Riekolla on kuitenkin Lapissa ollut toisenlainen tarkoitus, sillä Saamessa laitettiin tyttölapsen komsion ylle riekon siivet, kynnet ja nokka, jotta tyttö varttuisi puhtaaksi kuin talvinen riekko. Mutta kyllä sillä poromiesten keskuudessa myös pahanilmanlinnun maine oli, uskomusten mukaan tulee myrsky, jos riekot nauraa räkättelevät. Liekö tuo erikoinen ääntely saanut pohjoisen ihmiset kiinnostumaan linnun ja sääilmiöiden yhteydestä, mutta erikoinen ääni on, kuuntele vaikka tästä.

Riekko 01 vs2 peni

Kuva Riekko luottaa suojaväritykseensä, ja sitä pääseekin usein lähestymään varsin lähelle. Lintu pitää kuitenkin tarkoin huolen, ettei sitä pääse yllättämään.

Lintu juoksuttaa

Pääsin lähelle koirasriekkoa, joka suojaväriinsä luottaen antoi lähestyä vajaan kymmenen metrin etäisyydelle. Odotan hiljaa polvillani lumikenkien päällä, että lintu siirtyisi kohtaan, missä valo ja tausta olisivat paremmat. Samalla otan lyhyitä kuvasarjoja linnusta. Kotvan kuluttua lintu tuntui unohtaneen minut, ja lähti hiljaa kävelemään päästäen samalla muutaman kurkkuäänen. Huomaan naaraan hieman etäämmällä, jota kohden koiras lähti astelemaan. Kuvaan koirasta takaviistosta, jossa riekon tunnusomaiset luonnon lumikengät näkyvät hyvin. Nousen, ja lähestyn varovasti pariskuntaa. Innoissani jätin sauvat pystyyn lumeen, ja olen heti kaatua rähmälleni, kun lumikenkä haukkaa jonkun hangen alla olevan koivun oksan alle. Saan kuin saankin vielä muutaman kelpo kuvan, mutta kun yritän päästä lähemmäksi, linnut kipittävät pikavauhtia pitkin lumen pintaa etäämmälle. Tämä tapahtui monen monta kertaa, kunnes uskoin, ettei kannata enää yrittää. Muutama kuva etäämmältä, ja lähden jalat rasituksesta täristen etsimään sauvojani. Tasapainon pitäminen ilman sauvoja hangen aina välillä pettäessä lumikenkien alta ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, varsinkin, kun piti vielä yrittää jotenkin suojella kamerakalustoa. Pääsen lopulta sauvojen luo, ja syötyäni eväitä, päätin vielä kerran yrittää löytää riekot uudelleen. Joten tarpomaan vaan. Muutaman sadan metrin päästä kuulenkin riekon käkätyksen, ja näen puiden välistä koiraslinnun lentävän matalalla hangen yllä siipiään roikottaen. Mutta vaikka kuinka yritän etsiä, en löydä lintuja enää. Päätän lopettaa kuvaamisen siltä päivältä, ja lähden kohti autoa. Viikon puolivälissä keli kuitenkin muuttui, enkä enää tavoittanut riekkoja kuvattavaksi, vain yhden orastavan vaihtopukuisen linnun näin auton ikkunasta.

Riekko 06 vs2 pieniLapintiainen 01 vs2 pieni

Kuva Aikansa juoksutettuaan kuvaajaa hävisivät riekot näkyvistä. Vain muutama lapintiainen (Parus cinctus) näkyi etsiskelevän hämähäkkejä ja muita hyönteisiä puiden oksilta ja kaarnan koloista.

Lintu pukeutuu tyylillä

Riekolla on monta höyhenpukua. Talvella se on puhtaan valkoinen, sulautuen täysin lumiseen maisemaan. Kun kevätaurinko alkaa jo lämmittää ja hanget hupenevat puiden tyveltä, alkaa lintu vaihtaa talvipukuaan kesäkostyymiin. Ensin ruskeaa sävyä tulee rintaan ja mahaan, pikku hiljaa lintu muuttuu päältä ruskean ja valkoisen kirjavaksi, sitten kirjavuus leviää siitä muualle kehoon, ja kesää kohti mennessä koko lintu muuttuu ruskeankirjavaksi sulautuen täydellisesti maastoon. Paikallaan kököttävää riekkoa on yhtä vaikeaa havaita kesällä aluskasvillisuuden ja kivikon keskeltä kuin puhtaan lumivalkoisessa höyhenpuvussa talvella hangelta.


Aiheet: , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti