Umami muualla Facebook

Julkaistu 23. 5. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Pöllö kuin haukka

Hiiripöllön (Surnia ulula) englanninkielinen nimi on Hawk Owl, eli haukkapöllö. Se onkin varsin kuvaava nimi sille, koska laji muistuttaa pitkine pyrstöineen melkein enemmän haukkaa kuin pöllöä.

Lisäksi se lähes kaikista muista pöllöistämme poiketen on päiväaktiivinen.

Hiiripöllön elämä on aika suoraviivaista. Se saalistaa, syö ja varastoi pahan päivän varalle, enimmäkseen hiiriä ja myyriä. Joskus kelpaa pienet linnutkin, mutta pääosin ravinto muodostuu metsä- ja peltomyyristä. Siinä sen päivät kuluvatkin lukuun ottamatta kevättalvella alkavaa jaksoa, jolloin se pariutuu ja lisääntyy. Poikasten kuoriuduttua saalistustaitoja ja -intoa tarvitaan sitten kaksin verroin enemmän. Pöllö on onneksi kuitenkin varsinainen mestari ravinnon hankinnassa, jolle vertoja vetää vain varpuspöllö, joka kokonsa huomioiden onkin varsinainen tehosaalistaja.


Kuva Hiiripöllö on juuri lähtenyt kuusen latvasta kohti havaitsemaansa myyrää. Saalistus onnistui tälläkin kerralla.

Pesintä

Maassamme pesii arviolta noin 2000-6000 hiiripöllöparia, suurin osa Pohjois-Suomessa. Hiiripöllön pesintäkausi voi vaihdella aika tavalla. Joskus muninta tapahtuu jo maaliskuun lopulla, mutta voi venähtää myös toukokuulle asti. Pesä on tavallisesti matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Poikasaikaan emo voi puolustaa pesää varsin aggressiivisesti. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä maastoon jo kolmeviikkoisina, lentokykyisiksi ne varttuvat viidessä viikossa. Hiiripöllön tyypillinen asuma-alue sijaitsee syrjäseudulla, hakkuuaukean tai suon laidalla.

Kuva Pöllö tähystää saalistaan yleensä varsin näkyvällä paikalla ja on tällöin myös melko peloton. Luonnon kiertokulku on armoton: Myyrän loppu pelastaa pöllön elämän.

Vaellusta ravinnon perässä

Hiiripöllö on pohjoisen lintu. Sen normaali elinpiiri ulottuu Metsä-Lappiin asti. Syksyisin se vaeltaa etelämmäs ravinnon perässä. Varsinkin silloin, kun pohjoisen myyräkannat ovat supistuneet, nähdään hiiripöllöjä aivan eteläisintä rannikkoseutua myöten. Nyt, kun pohjoisen myyräkannat vasta ovat toipumassa taantumasta samalla kun etelässä myyräkanta on vahva, näitä hienoja lintuja on jo toisena syksynä näkynyt joukoittain myös Etelä-Suomessa. Missä saalista vain riittää, hiiripöllöt viihtyvät pidempäänkin. Vaikka lintu saalistaa tietenkin vain tarpeeseen, on sillä tapana varastoida osa saaliista kelojen tai muiden puiden koloihin. Näillä varastoilla se varmistaa ravinnon saannin myös niiksi päiviksi, jolloin se ei pysty saalistamaan, esimerkiksi saalistukseen sopimattomalla ilmalla.

Kuva Mustavalkeakuvioisen hiiripöllön olemus on varsin haukkamainen. Tunnusomaista on naamakuviointi, jossa hallitsevana valkoisen naaman musta kehys sekä mustat silmäkulmajuovat jotka yhdessä keltaisten silmien kanssa aikaansaavat pistävän läpitunkevan katseen. Myös pitkä pyrstö saa sen näyttämään lennossa varpushaukalta.

Ravintospesialisti

Hiiripöllö on pienjyrsijöihin erikoistunut saalistaja, ja pääosa sen ravinnosta on myyriä. Linnun aistit ja koko olemus on viritetty tähän tarkoitukseen. Se on haukkojen tapaan päiväaktiivinen, sen lentotaito ja ketteryys sekä nopeus matalalennossa on erinomainen. Pitkä pyrstö helpottaa nopeita ja tarkkoja suunnan muutoksia sekä tuo tarkkuutta täsmäiskuihin, ja pöllöjen tapaan sen siipisulkien rakenne tekee siitä lähes äänettömän lennossa. Saaliinsa se löytää kuuntelemalla ja myös näkö on erinomainen.

Kaksi esimerkkiä kuvaa hyvin tämän pöllön saalistustaitoja: Katselin viikko sitten, kuinka hiiripöllö saalisti peltoaukealla. Se istui sähkötolpan päällä kallistellen päätään eri suuntiin. Äkkiä se valpastui, pää kääntyi pari kertaa kallelleen, jonka jälkeen lintu syöksyi noin kahden-kolmenkymmenen metrin päähän peltoon. Kun se palasi tolpan nokkaan, oli sillä myyrä saaliina. Tämä tapahtui kahdesti vain viidentoista minuutin sisällä. Eilen, josta osa jutun kuvistakin on, seurasin pöllöä sen vaihtaessa väijymispaikkaa toiseen puuhun. Lähdin kävelemään lähemmäs sen uutta passipaikkaa, kun näin otuksen lennähtävän puusta alemmas. Pöllö oli poissa silmistäni vain muutaman millisekunnin, kunnes näin sen asettuvan ruskasävyisen lehvästön keskellä olevalle oksalle. Siinä se katseli minua myyrä nokassaan. En voinut kuin ihailla tätä uskomattoman hienoa ammattilaista.


Aiheet: , , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti