Umami muualla Facebook

Julkaistu 7. 10. 2019 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Ruskaretkelle suolle

Syksyn kuulaan kirkkaat säät houkuttelevat ulkoilemaan ja katselemaan luonnon väriloistoa. Lappi on suosittu ruskaretkipaikka, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Etelä-Suomen suot ovat mainioita paikkoja patikoida, ja myös ne ovat syksyn värejä tulvillaan. Suoluontoon voi tutustua paitsi maisemia katsellen, myös ruohonjuuri- vai pitäisikö sanoa sammaljuuritasolla. Vaikka suuremmat suokeskittymät sijaitsevatkin Pohjois-Suomessa, löytyy etelästäkin muutamia laajempia avosoita. Mikä parasta, niistä moni on myös opastetuilla ulkoilureiteillä ja varustettu pitkospuin.

Suo 05 vs2 pieni uusi

Kuva Pomarkun Isonevan pitkospuut, kaukana häämöttää lintutorni.

Avosoilla eivät hirvikärpäset piinaa

Syksyllä ainakin Etelä-Suomessa riesaksi asti kimppuun käyvistä hirvikärpäsistä ei avosoilla ole vaivaa, eikä niillä liioin hyttysetkään viihdy. Etelä-Suomen avosuot ovat yleensä keidassoita, joissa suon keskiosa on kohonnut turpeen muodostumisen vuoksi ympäristöään korkeammalle ja yhteys kivennäismaahan on katkennut. Kasvillisuus saa ravinteita vain sadevedestä, joten vain karuille paikoille sopeutuneet kasvit selviävät. Keidassuo on suoyhdistelmä, jossa on erotettavissa monia erilaisia suotyyppejä, esimerkiksi rämettä reunalla ja keskustan keitaalla, sekä märempiä rimpiä ja lampareita avosuoalueilla. Keski-Suomesta pohjoiseen yleistyvä avosuo on tyypiltään yleensä aapasuo joka on keidassuota ravinteikkaampi suoyhdistelmä. Aapasoilla keskiosa on yleensä laitaosia alempana, ja ne saavat ravinteensa usein pohjavedestä tai mineraalimailta pintavaluntana. Aapasuot keskittyvät alueille, joilla haihtuminen on vähäisempää ja lumien sulamisvesiä paljon.

Suo 06 vs2 pieniIsoneva 01 vs2 pieni

Kuva Avosoiden rimmet tuovat oman mausteensa maisemaan, samoin kuin kuivemmilla mättäillä kasvavien varpujen syysvärit ja maapuut.

Sammalet värjäävät syksyisen suon

Avosoiden tunnusomainen syysväritys syntyy etupäässä niillä viihtyvien rahkasammalien väristä, joita korostavat muun kasvillisuuden ruskasävyt. Useat rahkasammallajit viihtyvät hieman eri ympäristössä, toiset suomättäällä, jotkut märemmällä rimpipinnalla, toiset näiden välissä. Siellä täällä kasvavat kitukasvuiset männyt, vaivaiskoivut, varpukasvit, heinät ja sarat tuovat kontrastia ja omaa ominaisväriään väripalettiin, samoin kuin avosuota rajaava rämekasvusto sekä reunametsä. Avosoiden kasvillisuus vaihtelee suon ravinteikkuuden mukaan. Valtalajina niillä ovat kuitenkin rahkasammalet, ja soita voidaankin luokitella rahkasammalkasvillisuuden perusteella.

Rahkasammal 06 vs2 pieniRahkasammal 04 vs2 pieniKoivu 01 vs2 pieniLakka 01 vs2 pieni

Kuva Eri rahkasammallajit tuovat ominaisella värillään suolle ruskan perusvärityksen, jota heinät, sarat ja muut kasvit täydentävät. Niin kiirettä ei kannata pitää, ettei suon pieniä yksityiskohtia ehdi ihastella.

Minne mennä?

Jos ei sopivaa suokohdetta omasta takaa jo ole mielessä, niin alla on mainittu muutamia ehdotuksia eteläisestä osasta maatamme. Keski-Suomesta pohjoiseen päin mentäessä isoja avosoita on jo niin paljon, että niitä on tähän turha listata. Hyvä apu epätietoiselle on Metsähallituksen Luontoon.fi -nettisivusto, jossa voi hakea sopivaa retkeilypaikkaa monipuolisten hakukriteerien mukaan. Sivustolle pääset tästä.

Suo 02 vs2 pieni

Kuva Näkymä Pomarkun Isonevan lintutornista kaakkurilampien suuntaan.

Kurjenrahkan kansallispuisto, Pöytyä
Matkaa Turusta 35 kilometriä. Kurjenrahka on 29:n neliökilometrin kokoinen kansallispuistoalue, joka on keskittynyt Savojärven lähistölle. Sekä metsäistä, että suoympäristöä.

Puurijärven-Isosuon kansallispuisto, Huittinen
Huittisista luoteeseen, 27:n neliökilometrin laajuinen kansallispuistoalue, jossa laajoja suoalueita ja lintukosteikkoja.

Torronsuo, Tammela
Toistakymmentä kilometriä pitkä keidassoiden ketju on edustava suoalue reilun kymmenen kilometrin päässä Forssasta. Helsingistä matkaa tulee 106 km.

Siikaneva, Ruovesi
Melkein kymmenen neliökilometrin soidensuojelualue on Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue, joka pääosin keidas- ja aapasuota. Ruovedeltä etelään noin 20 kilometriä

Seitsemisen kansallispuisto, Ikaalinen & Ylöjärvi
Yli 45:n neliökilometrin kansallispuistossa on monenlaista ympäristöä, joista avosoiden osuus merkittävä. Matkaa Tampereelta pohjoiseen tulee noin 64 kilometriä.

Leivonmäen kansallispuisto, Joutsa
Nelostien kupeessa, Joutsasta pohjoiseen noin 20 kilometriä, tai Jyväskylästä etelään noin 50 kilometriä. Pinta-alaa 30 neliökilometriä, metsäistä ja suoympäristöä.

Valkmusa, Pyhtää
Kotkasta länteen, Pyhtään Siltakylästä noin 12 km, löytyy 17:n neliökilometrin kokoinen Valkmusan kansallispuistoalue, johon sisältyy eteläisen Rannikko-Suomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet, lähes koko kansallispuistoalue on suota.

Suo 03 vs2 pieni uusi

Kuva Näkymä Pomarkun Isonevan reunasta laitametsikköön.


Aiheet: , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti