Umami muualla Facebook

Julkaistu 5. 11. 2017 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen 2 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Tiu, tau, tilhi…

Tilhet (Bombycilla garrulus) saapuivat taas eteläiseen Suomeen. Lähes kaikki tunnistavat tuon kauniin, töyhtöpäisen linnun, joka syksyisin ilmestyy kuin tyhjästä kotipihan pihlajaan tai marjaomenapuihin herkuttelemaan niiden hedelmillä. Mistä nämä värikkäät linnut tulevat, ja minne ne yht’äkkiä häipyvät?

Olen Meilahden arboretumissa Helsingissä. Keli on mitä parhain, aurinkoinen, kuulas syksypäivä. Tilhet ovat marjaomenapuussa, menen lähemmäs. Aurinko paistaa, ja kuvaan myötävalossa, parhaimmillaan noin viiden metrin päässä lähimmistä tilhistä. Tämä puu kantaa hyvin satoa, mutta hedelmät ovat pieniä. Ne ovat erityisesti tilhien makuun, koska hedelmät ovat juuri sopivia suupaloja näille linnuille. Äkkiä kuuluu linnun hälytysääni ja koko parvi lehahtaa läheisen koivun latvaan. Olen aloillani, sillä linnut palaavat pian, eivät ne malta näin hyvää ruoka-apajaa pitkäksi aikaa jättää.


Kuva Kuin akrobaatti lintu syödessään taiteilee oksilla. Jos tasapaino järkkyy, otetaan siivet avuksi, mutta herkkupalaa ei jätetä.

Taigalintu, joka joka syksyinen vieras myös etelämpänä

Tilhi on pohjoisten havumetsien lintu, mutta vaeltaa syksyllä joukoittain etelämmäs pihlajanmarjatilanteen mukaan, siirtyen aina uudelle paikkakunnalle, kun marjat ehtyvät aiemmasta. Jos marjat loppuvat, ne voivat jatkaa Välimeren alueelle asti. Hyvinä marjavuosina tilhet saattavat viipyä eteläisimmässä Suomessa joulu-helmikuulle asti, ennen kuin lopulta siirtyvät maastamme pois. Kesällä lintu syö hyönteisiä, mutta siirtyy syksyllä marjojen kypsyttyä syömään niitä sekä hedelmiä. Moni uskoo, että tilhet humaltuvat syödessään käyneitä marjoja ja hedelmiä. Niillä on kuitenkin kokoonsa nähden erityisen suuri ja tehokkaasti toimiva maksa, joka polttaa alkoholia noin kymmenen kertaa nopeammin kuin ihmisen maksa. Siksi on epätodennäköistä, ette ne marjojen sisältämästä vähäisestä alkoholimäärästä juurikaan kärsisivät, usein kerrotut törmäilyt ikkunoihin johtunevat yksittäisen linnun näköhavainnon harhasta parven paetessa mahdollista uhkaa.

Kuva Tilhet esiintyvät isoina parvina, ja tyhjentävät esimerkiksi pihlajan hämmästyttävän nopeasti marjoista. Syöminen alkaa usein yläoksilta siirtyen yhä alemmas.

Tilhet liikkuvat suurina parvina, ja kun ne saapuvat pihan pihlajaan, ei niitä voi olla huomaamatta. Lähemmin katsottuna noissa kottaraisen kokoisissa, kauniin harmaissa linnuissa on värejä, joita ei olla totuttu näkemään kotoisissa lajeissamme. Harmaus vaihtuu kauniiksi punertavuudeksi, päässä on musta “rosvonaamio“ ja myös kurkkulappu on musta. Pyrstön kärjessä on kirkkaankeltainen vyö, samoin mustissa siivissä on keltaista ja valkoista kirjailua sekä erikoiset kirkkaan punaiset vahaulokkeet, mistä linnun englanninkielinen nimi Bohemian Waxwing. Linnun ääni on heleää sirinää, voit kuunnella sen tästä.

Kuva Lintu on kuin itse koru värikkäine höyhenpeitteineen.

Huomaamaton paluumuuttaja

Jos syksyllä lintu huomataankin helposti, sen paluumuutto pesimäalueilleen maalis-toukokuussa on varsin huomaamatonta. Tilhi suosii pesimisaikaan vanhoja havumetsiä. Lintu tekee pesänsä havupuuhun parin metrin korkeudelle lähelle runkoa, jonka vuoraa naavalla, karvoilla, höyhenillä ja korsilla. Kesäkuun alussa naaras munii tyypillisesti viisi munaa, joista parin viikon päästä kuoriutuvat poikaset. Jo reilun kahden viikon päästä kuoriutumisesta poikaset jättävät pesänsä.


Kuva Tiheässä parvessa voi välillä tulla kinaa samasta marjasta tai hedelmästä.

Menen muutaman päivän tauon jälkeen taas Meilahden arboretumiin. Siellä tilhet ovat, koivun latvassa. Lintuja täytyy olla parvessa yli sata yksilöä, niitä on vähän kauempanakin olevien koivujen latvoissa. Odottelen rauhassa syystuulissa lehtensä pudottaneiden marjaomenapuiden lähellä, kunnes tilhet kuin yhteisestä päätöksestä lehahtavat edessäni olevaan marjaomenapuuhun. Katselen lumoutuneena sirosti kieppuvia lintuja hetkisen, niiden heleästi sirahteleva ääni täyttää puiston. Tarkoituksenani on saada kuvattua oksalle pyrähtävä lintu siivet levitettyinä. Yritän hakea sopivaa kuvakulmaa, jossa oksat eivät olisi tiellä. Huomaan samalla, että marjaomenat ovat huvenneet tästä puusta vauhdilla. Viesessä on toinen puu, mutta siellä linnut käyvät harvemmin; hedelmät ovat siellä isompia, ja lintujen on niitä vaikeampi syödä. Aina välillä tilhet pelästyvät ohikulkijaa, ja lentävät pois, mutta palaavat taas hetken kuluttua. Mietin, näkisinkö niitä enää pakkasten ja lumen tultua, jolloin olisi mahdollisuus saada erilaisia, talvisempia kuvia.


Aiheet: , , , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Aivan mahtavia kuvia,

    Aivan mahtavia kuvia, kuten aina!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    AnneK

    2. 11. 2013 23.22

  2. Todellakin ihania!

    Todellakin ihania!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    kolmekymppinen tyttö

    14. 11. 2013 12.21

Kirjoita kommentti