Umami muualla Facebook

Julkaistu 5. 3. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen 2 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Varpuspöllöä etsimässä

Euroopan pienin, ja maailman toiseksi pienin pöllölaji on varpuspöllö (Glaucidium passerinum). Pienestä koostaan huolimatta sillä on iso ego.

Tuo hädin tuskin punatulkkua isompi pikkupeto voi pyydystää jopa itsensä kokoisia saaliseläimiä, mutta arkiruokaa sille ovat hiiret, myyrät, päästäiset ja pikkulinnut. Lintu on paikkalintu, eli se ei muuta, vaikka huonon ravintotilanteen vallitessa saattaa lähteä muiden pöllöjen tavoin vaeltamaan leveämmän leivän perään. Olen etsinyt tuota sympaattista pikkukaveria alkusyksystä saakka säännöllisesti paikasta, missä tiedän sen asustavan, mutta löytänyt sen vain kaksi kertaa, kerran marraskuussa ja toisen kerran tammikuussa.

Varpuspöllö 02 vs2 pieniVarpuspöllö 05 vs2 pieni

Kuva Kun pikkarainen varpuspöllö istuu hievahtamatta puun oksalla, on sitä melko vaikea huomata, ellei nimen omaan osaa etsiä. Pitkän paikallaanolon aikana pöllö venyttelee, jotta toimintakyky säilyy huippukunnossa.

Vuodet eivät ole veljiä

Tänä talvena mikään ei ole niin kuin viime vuonna. Kun edellinen talvi oli runsasluminen, ja talvi tuli aikaisin, oli tämä alkutalvi lämmin, ja lauha keli tuntuu vain jatkuvan, kohtuullisen lyhyttä tammikuun pakkasjaksoa lukuun ottamatta. Luntakin on ollut vain nimeksi. Liekö tässä syy, miksi tuota pöllöä en useammin ole nähnyt. Voi olla, että sen ei ole tarvinnut saalistaa muuta kuin aamu- ja iltahämärässä, jolloin taas valoa kuvaamiseen on liian vähän. Kovemmilla keleillä tämä hämäräaktiivinen peto saalistaa pitkin päivää. Uskon tähän teoriaan, koska myös muita lintuja on näkynyt tavallista vähemmän kerääntyneenä ruokintapaikkojen läheisyyteen; ravintoa on ollut saatavissa muutoinkin.

Löysin kuitenkin toisen varpuspöllön, kun yritin kuvata peukaloista ja pähkinänakkelia Helsingin Vuosaaressa. Niin pieni pöllö on, että vaikka tiaisparven hermostuneen varoittelun havahduttamana osasin pöllöä etsiä oikeasta puusta, kävelin melkein sen ohitse, ennen kuin huomasin sen oksalla reilun kolmen metrin korkeudella. Pöllö oli erittäin virkeä, pää pyöri kuin väkkärä, mutta reilun tunnin odottelusta huolimatta se ei tehnyt yhtään saalistusyritystä.

Varpuspöllö 06 vs2 pieniVarpuspöllö (Glaucidium passerinum) Fastholma 210113 01 06 vs2 pieni

Kuva Varpuspöllön ilme on tuima. Sillä on myös sitä tavoittelevia petoja varten valenaamio niskassa. Näin pöllö hämää saalistajaansa luulemaan, että on jo huomannut pedon, jos sattuisi katselemaan toiseen suuntaan.

Pesä vanhassa tikankolossa, joskus linnunpöntössäkin

Varpuspöllö pesii usein vanhoissa tikankoloissa, joskus koloa muistuttavissa linnunpöntöissä, joissa kulkuaukko on sille sopivan kokoinen. Lisäksi pöllö käyttää talvisin muita, asumattomia tikankoloja tai linnunpönttöjä ruokavarastoinaan. Se saalistaa ja varastoi niihin ruokaa pahan päivän varalle, usein jopa niin paljon, ettei ehdi kaikkea talven aikana edes kuluttaa. Lintu tulee talvella usein asutuksen liepeillä olevien linturuokintojen läheisyyteen, missä sillä riittää saaliseläimiä. Se on myös hyödyllinen, koska se pitää pienjyrsijöiden kantoja kurissa. Tyypillisin elinympäristö on kuitenkin vanha kuusikko tai sekametsä, missä runsaasti tikankoloja.

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) Fastholma 040213 09 vs3 pieniVarpuspöllö (Glaucidium passerinum) Fastholma 040213 14 vs1 pieni

Kuva Saalis on haettu maasta, ja nyt on pienen tuumaustauon paikka. Söisikö heti vai veisikö varastoon?

Silmät ja korvat auki luonnossa

Varpuspöllön ääni on punatulkkumainen vihellys, jota se toistaa sekunnin välein. Muuten lintu on varsin hiljainen, eikä vihellystäkään usein kuule ennen kuin helmikuun puolesta välistä alkaen, päättyen sitten pesintään. Voit kuunnella äänen tästä. Lintu munii, vuodesta riippuen, maaliskuun lopun ja toukokuun alun välillä 3-8 munaa, joita naaras hautoo vajaan kuukauden. Poikaset ovat lentokykyisiä kuukauden päästä kuoriutumisesta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 8000 – 13000 paria.

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) Fastholma 040213 10 vs2 pieni

Kuva Pöllö aterioimassa saalistamaansa myyrää.


Aiheet: , , , ,

2 kommenttia

  1. Varpuspöllö on veikeä

    Varpuspöllö on veikeä otus. Nastolassa n. 30 vuotta sitten eleli varpuspöllö silloisessa pihapiirissämme. Talvisaikaan se pyydysti pikkulintuja lintulaudaltamme. Myös varpushaukka istuskeli välillä pikkumännyssä odottelemassa saalistettavaa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    mandariini

    12. 2. 2014 18.39

    • Niin, luonnon laki

      Niin, luonnon laki on semmoinen, että petojenkin pitää syödä. Kaikki ei sitä olikein halua sisäistää, mutta ravinto on tärkeää kaikille eläimille. Ja heikot yksilöt karsiutuvat tällä tavoin pois.

      Vastaa kommenttiin

      Kirjoittanut

      Jyrki Leskinen

      20. 2. 2014 17.49

Kirjoita kommentti