Umami muualla Facebook

Julkaistu 30. 6. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Vesi, tunnelman luoja

Vesi on ikiaikainen luonnon elementti ja välttämättömyys elämälle. Sen eri olomuodot ja liike ovat kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen. Alkemisteille vesi oli yksi neljästä elementistä, jotka yhdessä muodostivat alkumaterian.

Paitsi että vesi on fysiologinen välttämättömyys, tarjoaa se meille myös paljon virikkeitä ja mielenrauhaa luonnon helmassa liikkuessamme.

Mitä vesi merkitsee luontokuvaajalle? Vesi voi olla kuvissa pääaiheena tai lisämausteena. Vesi on niin monitahoinen elementti, ettei tämän aiheen kuvaaminen lopu koskaan. Veden heijastukset, liike, usva, sumu, lumi ja jää, lista on loputon. Yritän hieman avata tätä valokuvaajan näkökannalta.


Kuva Vesi maisemakuvauksen yhtenä elementtinä on kuvaajien kestosuosikki, eikä syyttä.

Maisemakuvien tunnelmanluoja

Valo tekee kuvan, mutta vesi on ehkä yleisin elementti maisemakuvissakin, ja sille on perusteensa. Veden heijastukset luovat tunnelmaa ja korostavat maisemakuvan muita elementtejä, esimerkiksi taustan vuoria tai rannan puita. Oikein esitettynä on vedellä meidän mieliämme rauhoittava vaikutus, joten seesteiset vesikuvat ovat miellyttäviä katsoa.


Kuva Tyynestä järven pinnasta heijastuva rantapuun oksa, sekä vastarannan metsä tekevät kuvasta mielenkiintoisen. Jäiden lähdön aikaan kirkas yö toi pakkasen, ja jäälautat jäätyivät osittain uudelleen. Sumuverhon takaa kurkistavan aamuauringon ensi säteet heijastuvat rannan kivikon sulakohdista.

Veden eri olomuodot

Vaikka elämä täällä pohjolan perukoilla voi joskus vuoden pimeimpänä aikana tuntua rankalta, on meillä rikkautena eri vuodenajat. Sulana virtaavien jokien ja purojen tai peilin lailla kuvastavan tyynen lammen pinnan lisäksi voimme nauttia myös jäästä ja lumesta. Talven lumiset maisemat, kevättalven sulavat jäämuodostelmat, jääpuikot, tai vaikka itse lumikiteet ovat upeita kuvauskohteita.

Kesäiset usvat ja syksyn sumut tuovat toisenlaista herkkyyttä ja tunnelmaa kuviin. Virtaavat vedet, hitaasti lipuvista kosken kuohuihin, luovat monia erilaisia lähestymistapoja kuvaamiselle.

Kuva Myös sumuisella ilmalla voi saada näyttäviä kuvia, joskin oikea valotus vaatii jonkin verran töitä. Sumussa kannattaa pääkohde sijoittaa lähelle, jotta saa sen värit ja rakenteen toistumaan hyvin. Sydäntalven kirkkaat pakkasaamut ovat mainioita kuvausilmoja, mutta kannattaa pukeutua lämpimästi.

Dramaattista myrskyä tai silkinpehmeää pintaa

Valokuvaajalla on vettä kuvatessaan yksi valtti käytettävissään verrattuna samaa näkymää paljain silmin tai videokameran etsimestä katsovaan. Kameralla voi paitsi pysäyttää liikkeen tehokkaasti, myös pehmentää veden utuiseksi pinnaksi pitkällä valotusajalla. Yhtä lailla vesiputoukset kuin laineiden huuhtomat rantamaisemat muuttuvat näyttävämmiksi pidentämällä valotusaikaa riittävästi. Tämä tosin edellyttää myös kamerajalustan käyttöä.


Kuva Kosken vuolaana virtaavan veden saa pitkällä valotusajalla pehmennettyä kauniin silkkiseksi, samoin seesteisen merimaiseman.

Vesi pää- ja sivuroolissa

Vesi, tai jää, voi olla koko kuvan pääkohde, mutta yhtä hyvin se voi olla lisämaustetta tuovassa sivuosassa. Eläin- tai kasvikuvauksessa vesi tulee vääjäämättä mukaan silloin, kun kuvataan vedessä tai veden äärellä elävää lajia sen omassa elinympäristössään. Linnun heijastukset tyynessä vedessä kannattaa vangita samaan kuvaan linnun kanssa, yleensä ne parantavat kuvan visuaalisuutta.

Kuva Vesihyönteisiä metsästävä naurulokki heijastuu tyynen järven pinnasta. Voimalapadon yli virtaava joki on muodostanut kuvauksellisia jäämuodostelmia.

Maisemakuvauksessa on olemassa muutamia sääntöjä, joista ehkä yleispätevin ja tärkein on se, että kuvaan tulee sommitella katsottavaa etu-, keski- ja taka-alalle. Pelkän auringonlaskun kuvaaminen tyynen järven pintaan heijastuvine kuvajaisineen ei oikein riitä. Sen sijaan etualalla vaikka rantakivet, keskialalla verkkoja laskeva vene ja taka-alalla se auringonlasku, lisäävät kuvan kiinnostusta jo huimasti. Ja kerrotaan nyt lopuksi vielä toinen tärkeä kuvaussääntö, joka varsinkin maisemakuvauksessa on hyvä muistaa: Pyri välttämään kuvan pääkohteen, siis sen, mihin kuvan muiden osien tulisi johdattaa katseen, sijoittamista kuvan keskelle. Parempi paikka on hieman sivussa, lähellä kuva-alan ns. kultaisen leikkauksen kohtaa.

Kuva Voimalan patoa vasten nouseva taimen on kuvan pääkohde, mutta padon vesiputous lisää dramatiikkaa. Tulenhehkuisessa auringonnousussa on noudatettu maisemakuvan ykkössääntöä. Kuvalla on etuala, keskiala sekä tausta.


Aiheet: , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti