Umami muualla Facebook

Julkaistu 19. 1. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Vieras kaukomailta

Marraskuun lopulla säväytti maamme lintuharrastajia pieni, suunnilleen varpusen kokoinen lintu, joka yllättäen ilmestyi Itä-Helsinkiin Kivikon liikuntahallin vieressä olevan pyöräkrossiradan maastoon.

Tätä Suomessa harvinaisena harhailijana esiintyvää lintua on maassamme tavattu vain reilut kaksikymmentä kertaa, joten yleisömenestys sillä oli taattu. Aavikkotasku (Oenanthe deserti) kuuluu varpuslintuihin, ja sen levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Lähi-idän kautta Mongoliaan. Lintu kuuluu taskuihin, eli on sukua kotoiselle kivitaskullemme. Mitä tämä pieni hyönteisiä syövä otus teki marraskuun lopulla kaukana kylmässä pohjolassa, yli kolmen tuhannen kilometrin päässä kotoaan?

Karujen maiden lintu

Aavikkotaskun elinympäristöinä ovat karut, kuivat ja avoimet maastot, kuten arojen ja aavikoiden kivikkoiset, kallioiset ja pensaikkoiset maat sekä vuoristoalueet ja kuivuneet joenuomat. Koska sen elinalueellakin on yöllä pakkasia, kestää lintu kyllä kylmää, jos vain ruokaa on riittävästi tarjolla. Sen ravinto koostuu maassa liikkuvista hyönteisistä kuten koppakuoriaisista, sekä hämähäkeistä ja muista selkärangattomista eläimistä.

Alue, jolle lintu ilmestyi, vastaa hyvin sen normaalia elinympäristöä. Avoin, karu, osittain joutomaaksi jätetty kenttä, jonka vieressä kalliot, matalaa pensaikkoa harvakseltaan, sekä matalan kasvuston seassa kiviä ja betonisia elementtejä siellä täällä. Lintu viihtyi varsinkin pyöräkrossiradan teräsaidalla, josta se tähysti maasta syötävää. Vähän väliä lintu lennähti maahan, ja löysi heinikosta tai kiven kolosta jonkun suupalan. Hetken päästä se palasi aidan päälle tai korkeammalle kivelle tähystämään.

Aavikkotasku04 vs2 pieniAavikkotasku07_2 vs2 pieni

Kuva Aavikkotasku tähyää syötävää ja tarkkailee ympäristöään miellellään muuta ympäristöä korkeammalta paikalta. Siitä se tekee lyhyitä syöksyjä maahan josta nappaa hyönteisen.

Kompassi sekaisin

Lintu oli rengastamaton, joten ei ole mitään mahdollisuutta päätellä sen alkuperäistä lähtöaluetta. Varmaa kuitenkin on, että linnun suuntavaisto, sisäinen kompassi, oli mennyt sekaisin, ja lintu oli lähtenyt suunnistamaan 90-180 astetta väärään suuntaan päätyen lopulta maahamme. Lintu on melko harvinainen näky koko Länsi-Euroopan alueellakin, vaikka lähimmiltä elinalueilta sinne on puolet vähemmän matkaa kuin Suomeen.

Aavikkotasku05 vs2 pieniAavikkotasku01_2 vs2 pieni

Kuva Sympaattisen näköinen pikkulintu suhtautui yleisöönsä varsin luottavaisesti, kun ei kulkenut sen perässä, vaan antoi linnun itse lähestyä. Välillä se tuli aivan lähietäisyydelle etsimään hyönteisiä.

Tarinan loppu

Lintu löytyi alueelta perjantaina 29. marraskuuta. Kävin lauantaina iltapäivällä kuvaamassa sitä, paikalla oli väkeä kuin meren mutaa, kuvaajien ja lintuharrastajien mielenkiinnon lisäksi ulkoilijat ja muut satunnaiset ohikulkijat ihmettelivät mitä kummaa on tekeillä, ja sama meno jatkui tietysti myös sunnuntaina. Kuvasin lintua vielä kolmena seuraavanakin päivänä lyhyen aikaa. Keskiviikkona linnun ulkomuoto oli muuttunut jotenkin paksummaksi, aivan kuin niskassa olisi kyttyrä. Se oli pörhistänyt höyhenensä, toisin sanoen se paleli. Se myös liikkui vähemmän, teki harvemmin pyrähdyksiä maahan.

Aavikkotasku01 vs2 pieni

Kuva Aavikkotasku on lennossa aika kontrastikkaan oloinen mustakärkisine pyrstöineen.

Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua. Torstaina 5. joulukuuta kävin ennen puolta päivää paikalla, mutta paikalla olleet kertoivat, ettei lintua ollut enää näkynyt koko aamupäivänä. Yhdessä etsimme vielä lähimaastotkin, mutta linnusta ei näkynyt jälkeäkään. Todennäköisesti lintu oli paleltunut hengiltä, tai joku petoeläin, kuten varpushaukka, oli sen saanut saaliikseen. En jaksa uskoa, että lintu olisi vain lähtenyt takaisin mistä oli tullutkin. Vaikka aavikkotasku on tottunut yöpakkasiin, sen ravinto täällä kaukana pohjolassa on tähän aikaan vuodesta sananmukaisesti kiven takana. Aroilla, aavikoilla ja vuoristossa aurinko lämmittää maan päivisin, jolloin hyönteiset tulevat esille. Joulukuisessa Suomessa ei näin ole, ja viimeistään lumen tulo olisi päättänyt linnun päivät joka tapauksessa.


Aiheet: , , , , ,

Kirjoita kommentti