Umami muualla Facebook

Julkaistu 11. 4. 2018 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Vihattu ja kunnioitettu kyy

Kyy (Vipera berus) jakaa tunteita. Joidenkin mielestä sen iljettävämpää eläintä ei olekaan, toisten mielestä sitä on lähes lumoavaa seurata. Kylmäksi se ei jätä ketään. Melkein kaikki ovat kyyn luonnossa kohdanneet, mutta hämmästyttävän harva tietää sen elintavoista oikeasti mitään. Se toki tiedetään yleisesti, että kyse on myrkkykäärmeestä.

Kyyn nimi juontaa juurensa vanhaan suomalaiseen, raidallista eläintä tarkoittavaan sanaan “kyyttö”. Käärmeen tunnetuin tunnusmerkki onkin sen selän sahalaitakuvio. On kuitenkin olemassa myös täysin mustia kyitä, joten muitakin tuntomerkkejä tarvitaan. Helpoimpia niistä ovat pään ja silmän pupillin muodot. Kyyn pää on litteä ja kolmiomainen, kun rantakäärmeellä (Natrix natrix) pää on pyöreä. Kyyllä pupilli on pystysuuntainen ellipsi, kun rantakäärmeellä ja Ahvenanmaalla harvinaisena tavattavalla kangaskäärmeellä (Coronella austriaca) se on pyöreä. Rauhoitetulla rantakäärmeellä on useimmiten näkyvissä pään keltaiset korvaläiskät, joista se on helppo tuntea. Kyyt harvoin kasvavat yli puolimetrisiksi. Joskus kuullut jutut reilusti yli metrin pituisista kyistä ovat liioittelua tai virhemäärityksiä, maailmanennätyskyy Ruotsista oli 104 sentin pituinen. Rantakäärme voi kasvaa hyvinkin 120 senttiseksi.

Kuva Käärmeen haistaa stereona kaksihaaraisen kielen ja suuontelon Jakobsonin elimen avulla. Siksi käärme lipoo vähän väliä kieltään.

Maamme muiden käärmeiden tapaan kyykin horrostaa talven. Loppusyksystä se hakeutuu sopivaan talvehtimispaikkaan, joka voi olla louhikko, kanto tai vastaava paikka. Keväällä, ensimmäisten pälvipaikkojen paljastuttua koiraat kiipeävät paljastuneille alueille tai puiden matalille alaoksille lämmittelemään ja kypsyttelemään siittiöitään, jotta ne olisivat valmiit, kun naaraat heräävät. Toukokuussa, Etelä-Suomessa yleensä ihan toukokuun alkupuolella, kyyt hakeutuvat pariutumispaikoille, missä koiraat mittelevät painimalla naaraiden suosiosta. Poikaset kehittyvät naaraan sisällä, joka synnyttää 4-20 pientä kyytä elo-syyskuun vaihteen tietämillä. Sukukypsäksi kyy tulee 3. tai 4. kesänään.


Kuva Kyyn (oikealla) tuntomerkit selän sahalaitakuvion lisäksi ovat litteä, kolmiomainen pää ja silmät, joiden pupilli on pystysuuntainen ellipsi. Rantakäärmeen (vasemmalla) selässä ei ole sahalaitakuviota, sen pää on muodoltaan pyöreämpi, silmän pupilli on pyöreä, ja sillä on niskassa keltaiset keltaiset korvaläiskät, joskin ne voivat joskus myös puuttua. Rantakäärme on myrkytön ja rauhoitettu eläin.

Paahteisten paikkojen auringonpalvoja

Peltojen ja soiden reuna-alueet, avohakkuiden jälkeiset vesakot ja niityt sekä kalliot ovat kyiden tyypillisiä olinpaikkoja. Myös rantojen läheisyydessä niitä tavataan usein, ja varma paikka havaita niitä on pellon tai niityn keskelle esimerkiksi pellonraivauksessa  jätetyt isohkot kivikasat tai purettujen rakennusten kivijalat. Yhteistä paikoille on runsas auringonpaiste sekä piilo- ja talvehtimispaikkojen läheisyys. Lämpöä kyy tarvitseekin vaihtolämpöisenä matelijana ylläpitääkseen nopeuden, jotta se pystyy yllättämään saaliseläimensä. Kyy on yleinen, ja esiintyy koko maassa Lappia myöten, joskin aivan pohjoisessa harvinaisempana.

Kuva Kyyn silmien väri on punertava ja pupilli on pystyssä oleva ellipsi (rantakäärmeellä pyöreä). Lumien sulettua keväällä, kun kasvusto on vielä matalaa, kyitä näkee helposti paahteisissa paikoissa, kuten peltojen pientareiden ojien törmissä. Käärme pystyy luikertelemaan aurinkoiselle paikalle lähes näkymättömissä edellisvuoden kasvuston alla kuten tässä tullessaan kanervikosta esiin.

Elämä hajuaistin varassa

Kyyn aisteista tärkein on hajuaisti. Monen mielestä käärmeen tapa lipoa kaksihaaraisella kielellä on yksi eläimen vastenmielisimpiä eleitä. Kyy haistaa työntämällä kaksihaaraisen kielensä esille, jolloin ilmassa leijuvat hajumolekyylit tarttuvat siihen, ja vie sitten kielen suuontelossaan olevaan Jakobsonin elimeen, joka välittää tiedon aivoihin. Kaksihaaraisuus toimii samoin kuin ihmisellä stereona kuuleminen, eli käärme pystyy paikantamaan saaliseläimen suunnan. Näköaisti sillä on kohtalainen ja erikoistunut liikkeen havaitsemiseen, mutta kuulo huono; kyyllä ei ole edes tärykalvoa. Kova meteli ei siis säikäytä kyytä pois, mutta maan tömistely kyllä, koska käärme tuntee pienetkin maan värähtelyt.

Kuva Naaraskyy paistattelee päivää. Naaras on koirasta isompi, ruskeampi väritykseltään sekä vaaleampi.

Kyyn myrkyllinen maine

Nuorena kyy pyydystää ravinnokseen lähinnä matelijoita, kuten sammakkoja ja sisiliskoja, vanhempana päästäisiä ja jyrsijöitä, kuten myyriä ja hiiriä, harvemmin myös linnun poikasia ja munia. Saaliinsa se löytää siis hajuaistinsa avulla, jonka jälkeen se puraisee sitä myrkkyhampaillaan. Saalis pakenee lyhyen matkaa, ennen kuin myrkky lamauttaa ja tappaa sen, ja kyy seuraa saaliin hajujälkeä sen luokse.

Kyyn vaarallisuus ihmiselle on yleisesti liioiteltua. Ihminen ei ole kyyn saaliseläinten kokoluokkaa, ja käärme kokee ihmisen ennemminkin saalistajaksi. Niinpä kyy pyrkii aina ensisijaisesti pakenemaan ihmistä, ja useimmiten siinä onnistuukin. Jos se tulee yllätetyksi, eikä pääse pakenemaan, se alkaa sihistä ja tekee valehyökkäyksiä saadakseen tilaa paeta. Vain viimeisessä hädässä tai täysin yllätettynä se puraisee myrkyllisesti. Uuden myrkyn tuottaminen menetetyn tilalle vaatii kyyltä resursseja, ja se pyrkii säästämään myrkkynsä saaliseläimien tappamiseen. Vaikka kyyn myrkky ei aikuiselle terveelle ihmiselle ole hengenvaarallista, vaatii purema aina välitöntä sairaalassa käyntiä, muun muassa siksi, että mahdolliset allergiaoireet voidaan havaita. Purema on joka tapauksessa kivulias, ja puremakohta tai raaja turpoaa. Pienemmille kotieläimille, kuten koirille, purema on usein hengenvaarallinen.

Jos vaikkapa kesämökillä havaitsee kyyn, ja haluaa päästä siitä ehdottomasti eroon, mitä kannattaa tehdä? Sen voi pyydystää johonkin sopivaan astiaan ja kuljettaa kilometrin, parin päähän. Takaisin se ei tule. Jos kyy ilmestyy uudelleen, on se toinen yksilö. Silloin kannattaa miettiä, mitä tontilla voisi muuttaa, jotta kyyt eivät hakeutuisi sinne.


Aiheet: , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti