Umami muualla Facebook

Julkaistu 8. 5. 2017 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen Yksi kommentti Luonto ja vapaa-aika

Vuokot, äitienpäivän luonnonkukat

Äitienpäivä kolkuttelee jo ovella, ja mitkäpä äitienpäivään niin perinteisesti liittyvät kuin vuokot, varsinkin valkovuokot. Niitä ei kuitenkaan kannata lähteä maljakkoon poimimaan, ne kun auttamatta lakastuvat hetkessä. Sen sijaan niitä voi mennä ihastelemaan luontoon, ottaa niistä vaikkapa digikameralla kuva, ja tehdä äidille oma kortti tai onnitteluviesti ensi sunnuntaiksi.

Valkovuokkojen (Anemone nemorosa) sijaan tai kera voi ikuistaa myös vaikkapa sini- (Hepatica nobilis) tai keltavuokkoja (Anemone ranunculoides), joita niitäkin suurimmassa osassa maatamme löytyy sopivilta paikoilta helposti.

Vuokkojen sekava kasviryhmä

Leinikkikasveihin kuuluvasta vuokkojen (Anemone) laajasta suvusta meille tuttuja ovat lähinnä juuri nuo edellä mainitut lajit, mutta muitakin lähisukulaisia löytyy, kuten kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) ja hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens). Nämä ovat kuitenkin äärimmäisen paikoittaisia ja harvinaisia harjurinteiden kasveja.

Luonnontieteilijä Carl von Linné kuvasi sinivuokon kuuluvaksi vuokkojen sukuun vuonna 1753 julkaisussaan Species Plantarum tieteellisellä nimellä Anemone hepatica. Kasvitieteilijät eivät kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen sukujen rajaamisesta, ja sinivuokon katsotaankin olevan lähisukulainen. Osa vuokoista risteytyy helposti, ja esimerkiksi valko- ja keltavuokon risteymiä esiintyy lajien yhteisillä kasvupaikoilla.

Kuva Sinivuokko (vasemmalla) on hieman aikaisempi laji kuin valkovuokko, mutta äitienpäiväksi löytyy kyllä hyväkuntoisia yksilöitä, jopa kasvustoja, varsinkin hieman varjoisimmista paikoista. Valkovuokon (oikealla) paras kukintakausi sattuu yleensä juuri äitienpäivän aikaan.

Kasvupaikat

Valkovuokot kasvavat Etelä-Lappia myöten. Eteläisessä Suomessa laji on erittäin yleinen ja esiintyy laajoina kasvustoina. Niitä löytyy runsain määrin varsinkin valoisista sekametsistä. Sinivuokko on yleinen maan lounais- ja eteläosissa, ja niitä tapaa parhaiten tuoreissa ja kuivissa lehdoissa sekä lehtomaisissa sekametsissä.  Jos maaperässä on paljon kalkkia, tulee sinivuokon kukista vaalean punaisia. Varsinkin Etelä-Suomessa tavattava keltavuokko suosii reheviä, savipohjaisia rantalehtoja, lehtoniittyjä ja puistoja.

Kuva Pienet aukkopaikat valoisassa sekametsässä voivat olla kauttaaltaan valkovuokkokasvustojen peitossa. Kuvan keltaiset kukat ovat leskenlehtiä.

Pari varoituksen sanaa vuokoista

Kannattaa muistaa, että leinikkikasvien tavoin useimmat vuokotkin ovat myrkyllisiä. Noin 30 valkovuokon  nuorta versoa saattaa olla ihmiselle tappava annos.  Jo tämä puoltaa kasvien kuvaamista ja luonnossa tarkkailua niiden keräämisen sijaan. Lisäksi valkovuokko on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnissa. Myös kelta- ja sinivuokko ovat myrkyllisiä.


Aiheet: , , , , , , , , , , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Sinivuokkoa on kymmenien

    Sinivuokkoa on kymmenien vuosien aikana sumeilematta revitty juurineen maasta ja on pelätty että sinivuokkokannat pienenee. Vaan kuinkas kävikään. Tämän juurineen repimisen seurauksena sinivuokkokanta on levinnyt lähes koko maahan aina lappia myöten. Ihmisen toiminta ei aina olekaan niin tuhoisaa luonnolle kuin on oletettu. Metsän tuntumassa olevilta taajama-alueilta on siirtoistutettua sinivuokkokantaa levinnyt lähimetsiin sellaisille alueille missä sitä ei ole aikaisemmin esiintynyt. Sinivuokkokanta onkin ihmisen toiminnan seurauksena vahvempi kuin koskaan. Luontaisesti sinivuokko ei juurikaan omaa kasvupaikkaa kauemmaksi leviä. Ihminen siirtää onnistuneesti sinivuokkoa yhdellä siirrolla satojakin kilometrejä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Sinivuokko leviää

    27. 11. 2015 12.42

Kirjoita kommentti