Umami muualla Facebook

Julkaistu 21. 5. 2018 Teksti Kati Tuomola Ei kommentteja Luonto ja vapaa-aika

Kolme sisarta ja kaksitoista apostolia

Australiassa luontokohteisiin kuuluvat luonnollisesti metsät ja merenranta sekä niissä olevat kalliomuodostelmat.

Kolmen sisaren tarina

Sidneyn lähellä sijaitsee Blue Mountains eli Siniset vuoret. Nimensä nämä vuoret ovat saaneet metsäalueen sinertävästä udusta. Erään tiedon mukaan usva syntyy miljoonista eukalyptuspuista, kun nämä haihduttavat eukalyptusöljyä. Metsäalue on täynnä rotkoja ja koskemattomia puu- ja pensasalueita. Kaiken keskellä on runsaasti merkittyjä vaelluspolkuja, joita elävöittävät joet ja putoukset. Ainutlaatuinen seutu on nimetty Unesco-kohteeksi.


Metsän sini

Vuorten merkittävin nähtävyys on nimeltään Three Sisters, Kolme sisarusta. Tähän liittyy myös aboriginaalien tarina – tai erilaisia muunnelmia tarinasta, jonka ydin lienee kuitenkin jokaiselle tarinalle yhteinen, nimittäin kivettymän tarina. Tarina on niin kiehtova, että paikalliset asukkaat ovat pystyttäneet sen kunniaksi patsasryhmän. Lainaan tässä lyhykäisesti Iiris Lappalaisen (Suomen Luonto 9/94 53.vsk.) kertomaa versiota Kolmen sisaren synnystä.

Patsaskokonaisuus esittää Kolme sisarta, joista kuvassa on kaksi

Sarjasta ”Kolme sisarta” kuvassa isä Tyawan ja kolmas sisar

”Kauan sitten elivät kolme sisarta Meehni, Wimlah ja Gunnedoo yhdessä isänsä noitatohtori Tyawanin kanssa Sinisillä vuorilla. He olivat onnellisia, mutta pelkäsivät kovasti karmeaa petoa bunyipia, joka asui lähellä syvässä luolassa, Suojatakseen tyttäriään isä jätti heidät poissa ollessaan korkealle kallioulokkeelle.

Eräänä päivänä Tyawan heilautettuaan kättään tyttärilleen laskeutui alas laaksoon. Silloin suuri tuhatjalkainen ilmestyi kallioulokkeelle ja säikäytti Meehnin niin, että tyttö heitti kivellä otusta. Kivi vieri kuitenkin yli reunan ja aiheutti kohisevan vyöryn.

Eläimet hiljenivät yllättäen. Kallio halkesi ja tytöt jäivät eristyksiin kapealle harjanteelle. Alhaalla jylisi ja kaikki olennot alkoivat huutaa: ’Nopeasti pois, bunyip on tulossa.’

Pelästyneet tytöt takertuivat toisiinsa. Vihainen bunyip, …. huomattuaan sisarukset korkealla kapealla harjanteella, syöksyi pelottavasti heitä kohti.

Laaksossa Tyawan oli kuullut metelin ja katsoessaan ylös hän totesi, että bunyip oli saavuttamaisillaan tytöt. Noitatohtori osoitti hädissään taikaluullaan tyttäriään ja muutti heidät kiviksi. Sisarukset olisivat turvassa kunnes bunyip poistuisi ja Tywan voisi palauttaa kiviksi jähmettyneet tyttärensä jälleen ihmisiksi.

Bunyip raivostui kuitenkin vielä enemmän … ja rupesi jahtaamaan Tyawania. Paetessaan Tyawan joutui ansaan kalliolle, jotta hän ei pystynyt kiipeämään eikä kiertämään. Niin noitatohtori muutti itsensä lyyralinnuksi ja katosi pieneen luolaan. Mutta voi kauhistus, vaikka hän oli turvassa, oli taikaluu kadonnut. Kun bunyip palasi kotiinsa, Tyawan pujahti luolasta etsiäkseen taikaluuta. Hän etsii sitä yhä tänä päivänä….”

Kolme sisarta

Great Ocean Road ja Apollo Bay

Australian upealle etelärannikolle on rakennettu näyttävä näköalatie Great Ocean Road. Tien rakensivat ensimmäisestä maailmansodasta palanneet 3000 sotaveteraania kaatuneiden sotaveljien muistoksi. Tien rakentamista oli suunniteltu jo v. 1864. Varsinainen työ käynnistyi v. 1919 ja se päättyi v. 1932, kun tie oli saatu Apollon lahteen (Apollo Bay) asti valmiiksi. Täällä ovat rannikon kuuluisat Kaksitoista apostolia.


Great Ocean Road

Rantatien merkittävin nähtävyys on Port Campbellin kansallispuisto. Täällä meren tyrskyt ovat eroosion voimalla kovertaneet pehmeisiin kalkkikivipenkereisiin luolia, rotkoja, holveja ja veden syövyttämiä raukkeja. Rannassa raukkeja on kokonainen jono. Alun perin niitä oli kaksitoista ja siksi ne saivat nimekseen Kaksitoista apostolia. Koska meren voima jäytää eroosion tavoin raukkeja, enää ei ole nähtävissä kahtatoista muodostelmaa ja ajan kanssa ne kaikki joskus katoavat.  Mutta vielä voimme ihailla tätä upeaa näkymää.

Kaksitoista apostolia, Apollo Bay

Myös merituuli kuluttaa rantatörmää ja eräälle kielekkeelle se on muovannut ”savimajan”.


”Savimaja”

Kiviryhmään kuuluu myös London Bridge, Lontoon sillaksi kutsuttu muodostelma. Eroosio on siinäkin tehnyt tehtävänsä, sillä kaarisilta romahti kesäkuussa v. 2009. Vain ”pilarit” ovat enää pystyssä.


Se mitä on jäljellä London Bridgestä  

Myrskyjen saavuttamattomissa on hiekkaranta, jota reunustavat tippukivien, stalagtiittien, koristelemat kallionseinämät.

Stalagtiitit

Vaikka tuuli voi olla erittäin voimakas ja aurinko paahtaa polttavasti, rantapensaat ovat sitkeitä ja kypsyttävät marjansa kesän lopulla.

Marjapensas


Kirjoita kommentti