Julkaistu 17. 3. 2010 Teksti Mervi Melasniemi 2 kommenttia Vapaa-aika

Luna – maailman onnellisin koira

Tutustuin Lunaan noin puoli vuotta sitten, kun tapasin hänen isäntänsä. Luna on 5 1/2 -vuotias saksanpaimenkoiratyttö, isäntänsä silmäterä, jota ilman hän ei lähde juuri mihinkään.

Saksanpaimenkoira on yhden ihmisen koira, niin Lunakin. Se palvoo isäntäänsä, eikä päästä häntä silmistään. Luna ei kestä eroa juuri lainkaan ja vahtii  jopa WC:n oven ulkopuolella, ettei isäntä taatusti pääse livahtamaan minnekään.

Lunan isäntä on ollut koiralle alusta asti lempeä, eikä Lunaa ole tarvinnut lainkaan kasvattaa ns. kovalla kädellä – eikä sen sympaattisesta isännästä siihen olisikaan. Hän sanoo, että koiraa tulee ennen kaikkea rakastaa, onhan se uskollinen ja luotettava perheenjäsen. Jos isäntää sanotaan koiransa näköiseksi, tässä tapauksessa myös koiraa voi sanoa isäntänsä näköiseksi. Molemmat ovat ihanan kilttejä.

Luna aamulenkillään.

Joka aamu Luna tekee isäntänsä kanssa lenkin metsässä. Koska isäntä on yrittäjä ja hänellä on kotitoimisto, hän käy Lunan kanssa ulkona monesti päivän aikana. Luna ei kaipaa useita lenkkejä, mutta haluaa leikkiseuraa pihalle. Luna tuo keppinsä isännän jalkoihin, muka antaakseen isännälle mahdollisuuden potkaista keppiä, mutta nappaa kepistä salamana, jos isäntä vain yrittääkin potkaista sitä tai tarttua siihen. No joskus sentään kepin potkaisu onnistuu, mutta sitten kisailu taas jatkuu – yleensä 6-0 Lunan hyväksi. Luna rakastaa käytävien kaivamista lumihankeen ja sen puuhakkuutta on hauska katsella. Silloin se usein haukkuu ja murisee tyytyväisyydestä.  Luna on kuin pikkulapsi, joka haluaa, että sen leikkimistä katsellaan, ja se on tyytyväinen, kun sitä kehutaan. Luna on myös valtavan nopea ja voimakas koira, ja voi hyvin kuvitella, miksi saksanpaimenkoiria käytetään poliisikoirina.

Luna tarkkailee, näkisikö lenkillä vaikka ketun.

Isäntä havaitsi Lunan pentuaikana, että koiralla oli vikaa polvinivelissä. Vika ilmeni myös ajoittaisena ontumisena. Röntgenissä selvisi, että polvissa ja muutamassa selkänikamassa on ruston puutetta. Tästä aiheutui Lunalle kipua ja kipu puolestaan levottomuutta, eikä se jaksanut oikein keskittyä monipuoliseen koulutukseen. Mutta Luna on hyvin tottelevainen koira, ja isännän sanaa se noudattaa.

Eläinlääkäri antoi Lunalle kukonhelttauutetta injektiona, mutta sen vaikutus kesti vain muutaman kuukauden. Kukonhelttauute sisältää ns. glukosamiinia, joka on ollut reseptilääke Suomessa. Tämä eläinlääkäri väitti myös, ettei hän saa määrätä sitä. Lunan isäntä näki ruotsalaisessa lehdessä glukosamiinin mainoksen ja tilasi sukulaistensa kautta lääkettä Lunalle. Näin Luna sai lääkitystä, joka poisti kipuja, ja hän voi nyt leikkiä kuin terve koira. Nyttemmin Suomestakin jo saa glukosamiinia, jopa eläinkaupoista.

Luna vierailulla Helsingissä.

Nyt kun olen seurustellut Lunan isännän kanssa puoli vuotta, Luna on alkanut hyväksyä minut emännäkseen, ja jää jopa ongelmitta kanssani kotiin, kun sen isäntä lähtee asioimaan.

On ihanaa nähdä, miten onnellinen hyvin kohdeltu ja rakastettu koira voi olla.

Pallo ei Lunalla pitkään ehjänä säily :)

Luna nukkuu sikeästi, kuorsaakin hyvin inhimillisesti, mutta herää heti outoihin ääniin, kuten uskollisen vahtikoiran tuleekin.