Istuta nyt kevään ja kesän kukkijat
Jo kesällä kotiin tulvahtavat syyssipuleiden myyntiluettelot ja sipulit ilmestyvät puutarhamyymälöihinkin viimeistään syyskuussa.
Valikoimat ovat runsaimmat myynnin alettua ja jos mielit pihaasi tiettyjä lajikkeita, kannattaa tehdä varhaisia hankintoja. Istutusaika tosin on myöhemmin ja sipulit täytyy pitää lepotilassa viileässä ja hämärässä.
Syksyt ovat olleet jo parin vuoden ajan lämpimiä ja pitkiä, viime vuonna istuttelin tulppaanin sipuleita vielä marraskuussa Helsingissä.
Sipuleita voikin periaatteessa istuttaa niin kauan kuin pystyy maata kaivamaan. Uhkarohkeimmat tekevät vielä rautakangellakin istutuskuoppia joulukuussa.
Mitä istuttaisin?
Mitä sitten istuttaisin? Kannattaisi näin jälkiviisaana todeta, että parhaiten suunnittelu olisi onnistunut keväällä. Silloin voi merkitä muistiin paikat puutarhassa, jotka kaipaavat iloa ja väriä keväällä ennen muun kukkaloiston puhkeamista. Monesti värittömät ja kuolleelta näyttävät paikat ovat perennapenkeissä ja puiden sekä pensaiden alustoilla. Myös etupihalla, portin pielessä ja jopa kotikadulla olevan postilaatikon vierellä olisi mukava nähdä pieniä ja isompiakin kevätkukkijoita. Keväällä huomaa myös sen, että sipulit kannattaa istuttaa tiuhaan ja samaa lajia aina omaksi ryhmäkseen. Kukkiva värikäs läiskä näyttää paremmalta kuin siellä täällä yksikseen kasvavat kukkaset.
Pikkusipulit
Jokaisella on omat sipulisuosikkinsa ja värinsä. En jaksa lakata ihailemasta vanhojen pihojen sinisiä scillanurmikoita (Siperian sinililja, Scilla sibrica) keväisin. Diakonissalaitoksen sinisenä kukkiva takapiha, joka näkyy junasta Helsingistä lähdettyä ennen Pasilaa, on yksi keväisistä nähtävyyksistä. Scillat siementävät ja nurmikkoa ei tietysti saa leikata ennen kuin siemenet ovat varisseet ja kukkavarret kuihtuneet. Helpoimmin tämä toteutuu uusilla pihoilla puiden alla. Muitakin pikkusipuleita voi kokeilla puiden ja pensaiden alustoilla, mm. kirjavaa pikarililjaa (Fritillaria meleagris), sinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia balkaninvuokkoja (Anemone blanca), keltaisia talventähtiä (Eranthis hyemalis), sinikevättähtiä (Chinodoxa sardensis), utuisen vaaleansinisiä posliinihyasintteja (Puschkinia scilloides var. libanotica) tai valkoisia lumikelloja (Galanthus nivalis). Nämä ovat scillojen lisäksi suosikkejani. Lumikellot ja talventähdet ovat kaikkein aikaisimpia kukkijoita ja niitä kannatta istuttaa paikoille, josta lumi sulaa aikaisin ja jossa niitä voit ohi kulkiessasi ihailla. Myös kasvitieteellisiä, matalia tulppaaneja voi kokeilla sopivilla paikoilla. Itse olen istuttanut kuivaan paikkaan tien varteen postilaatikon vierelle keltaisia kasvitieteellisiä parvitulppaaneja (Tulipa tarda). Ne viihtyvät ja ovat levinneet tässä onnettomassa kasvupaikassa todella hyvin. Lannoitusta ne saavat vieressä kasvavan ja myöhemmin kesällä kukoistavan ruusun mukana (mustialanruusu, (Rosa ‘Minette’).
Tulppaanit ja muut komistukset
Perennapenkeissä voi kasvattaa myöhemmin kukkivien reunuskasvien vierellä esim. helmililjoja (Muscari) tai krookuksia (Crocus). Perennojen joukkoon sopivat korkeatkin kevätkukkijat esim. narsissit (Narcissus) ja tulppaanit (Tulipa). Perennojen rehevät kasvustot peittävät kuihtuvat sipulikukkien lehdet hyvin. Monet tulppaanit kukkivat vain muutaman vuoden ajan kukkien koon jatkuvasti pienentyessä. Niiden sipulit tulisikin kaivaa ylös (ei kasvitieteellisiä tulppaaneja), kuivattaa ja istuttaa uudelleen. Jos tällaiseen hommaan ei halua ryhtyä, on joka syksy istutettava muutamia uusia sipuleita – tai kasvatettava vain kasvitieteellisiä pienempiä tulppaaneja. Tulppaanit ovat kuitenkin niin kauniita ja upeita ilmestyksiä, ettei kevät tuntuisi keväältä ilman niitä. Sen sijaan narsissit kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen. Ne kukkivat hyvin ja myös pidempään varjossa. Muista korkeista kevätkukkijoista mieluisa yllätys minulle oli viime kesänä jättiläiskokoinen koristesipuli (jättilaukka, Allium giganteum), joka kukki kesäkuun lopulla. Kuivasin sen komeat kuihtuneet kukinnot ja niistä oli iloa koko talven. Kukinnot eivät valitettavasti olleet aivan yhtä suuria tänä kesänä, mutta kertakokemuksenakin tuollaisen jättipallon näkeminen kannatti. Tänä syksynä uusi kokeiluni on noin metrin korkeaksi kasvava persianpikarililja (Fritallaria persica). Persianpikarililjalla on sormustinkukkamainen olemus, sen kellot ovat purppuranpunaiset ja se kukkii kesäkuussa.
Jouluisissa kukkakoreissa on usein hyasintteja tai tulppaaneja ja pääsiäisen ajan koreissa pieniä narsisseja (Narcisus Tête a´ Tête). Nämä sipulit kannattaa säästää ja istuttaa puutarhaan. Olen saanut aikaan kauniin keltaisen maton helmiorapihlajan (Crataegus m. Toba) alle vuosien varrella istuttamistani minikokoisista pääsiäisnarsisseista. Hyasintit ovat myös talvehtineet kukkapenkin reunustalla. Aivan joulukukan kokoisia ne eivät ole, mutta kauniita vähän laihempinakin.
