Umami muualla Facebook

Julkaistu 21. 4. 2018 Teksti Umami Yksi kommentti Luonto ja vapaa-aika

Entä Czufin omistajan rotuominaisuudet? 4. osa

Pyreneitten paimenkoira tarvitsee omistajakseen iloisen, huumorintajuisen, aktiivisen, temperamenttisen ja koirista pitävän henkilön. Haasteellista, vai mitä? Huumorintaju on kouluttajalle lähes välttämätön ominaisuus, sillä koiran nopeus, älykkyys, oveluus ja terävä huomiokyky yhdistettynä miellyttämishaluun ja toisaalta taipumukseen ajatella itsenäisesti ja omintakeisesti saavat aikaan hämmästyttäviä sovellutuksia.

Rotumääritelmästä luin, että tällainen koira sopii henkilölle, joka ei halua koiransa liehittelevän jokaista vastaantulijaa. Vain se, joka on joutunut Pyreneitten paimenkoiran rakkauden kohteeksi tietää, mitä on ranskalainen l´amour.

”Ranskalainen” luonne – rakastaa tai ei siedä

Kaiken kaikkiaan koira on luonteeltaan hyvin ”ranskalainen” ja siihen suhtautuu helposti samalla tavalla: joko rakastaa sitä hurjasti tai ei siedä lainkaan. Mikään jokaisen helppo seurakoira se ei ollut. Pyreneesi on yleensä pehmeä, vaikka sen temperamenttisuus aiheuttaakin virhearviointeja. Juuri pehmeyden ja herkkyyden takia sitä on osattava kohdella oikeudenmukaisesti, se muistaa kärsimänsä vääryydet. Koira haluaa tehdä oikein ja tunnollisesti saamansa tehtävät ja ottaa rangaistukset vakavasti. Senkö takia Czufi ei voinut sietää Martaa, vaikka Marta hänet pelasti kellarikuopasta? Jostain syystä Czufi ei halunnut mennä Szigligetissä Martan taloon, ei edes pihaan. Jotain pahaa Czufin mielestä Martaan liittyi. Marta nyt riehuu ja ainakin huutaa toisinaan aivan liikaa, näyttelee roolia Marta.

Mahdoinkohan itse täyttää nämä vaativat rotumääritelmät? En ollut lukenut koiran rotuominaisuuksia eikä kai Czufi myöskään ollut voinut valita minua sopivien kouluttajaominaisuuksien takia, sehän vain lykättiin syliini Eteläsatamassa.

Koira, joka rakastaa ooppera-aarioita ja Mozartia

Jotain asioita sille oli jo opetettu: se tuli vihellyksestä välittömästi luo, se ei kerjännyt ruokaa pöydästä, puhumattakaan että olisi rosvoillut pöydiltä kuten labradorini, se ei tullut öisin sänkyyni makailemaan. Päivällä kun luin Tuomakselle, sen piti mustasukkaisena hypätä meidän keskelle sohvalle myös kuuntelemaan lukemista, mutta vasta kutsuttuna.

Nyt nauratte varmaan, mutta koira oli hyvin musikaalinen: Ensimmäisen kerran ihmettelin, että mitä se nyt minusta tahtoo, kun se kuuli Smetanan Moldaun. Se ilmoitti selkeästi, että tämä on musiikkia, jonka tunnen ja josta pidän. Kun lähdin kotoa töihin tai asioilleni kaupungille, laitoin aina radion auki Classic-radion kanavalta. Se oppi tunnistamaan klassista musiikkia hämmästyttävän hyvin. Carmenin aaria Bizen Carmenista, E luzevan le stelle-aaria eli Cavaradossin aaria Toscasta, Mimin aaria La Bohemesta, Brahmsin unkarilaiset tanssit jne. Sen tunnistusrepertuaari oli yhtä laaja kuin Classicin soittolista.

Soitin lapsenlapselleni Tuomaksellekin aivan vauvasta lähtien Mozartin pianokonserttoa kahdelle pianolle d-duuri, senhän on todettu auttavan muistia. Kokeita on tehty niin Alzheimer-potilailla kuin yliopisto-opiskelijoillakin. Aivokuvissa näkyvät selvät merkit aivotoiminnan aktivoitumisesta tämän musiikin soidessa. Kokeilin sitä itse koulussa oppilaisiin soittamalla sitä ennen koetilaisuuden alkua, kunnes matematiikan opettajat sen kielsivät joutavana hälynä.

Koirakin piti kovasti tästä pianokonsertosta, Mozartin musiikista yleensä. Se meni pedilleen makaamaan ja kuunteli. Ei kai se niin outoa ole, lypsäväthän lehmätkin kuulemma paremmin, jos niille soitetaan klassista musiikkia.

Laulaa jäätelöauton kanssa

Esiintymään koira ryhtyi aina, kun jäätelöauto osui kohdalle. Ihmisiä nauratti, kun koira ulvoi jäätelöauton sävelmää aika puhtaasti. Se oli korkea koloratuurisopraano.

Kaksi vuotta kuljetettiin Czufin kanssa lapsenlastani Tuomasta tanssiharjoituksiin Myyrmäkeen kerran viikossa. Czufin kanssa tehtiin aina pieni lenkki Tuomaksen tanssiessa. Kun kävin kaupassa, Czufi odotteli autossa. Laitoin kotona Tuomakselle eväät, jotka hän sitten treenien jälkeen söi, kun ajoimme takaisin. Pari kertaa näytti siltä, että olin unohtanut eväät, koska auton takakontissa jäljellä oli vain kaakaopurkki. Mutta koska sen vieressä oli tyhjä muovipussi, koiran on täytynyt jotenkin nousta takapenkin selkänojan ja takakontin kannen yli takakonttiin, syödä leivät ja samanlaisella taikurimaisella temppuilulla nousta takaisin autoon. Miten se yleensä sinne pääsi? Siinä se näytti uskomattoman ketteryytensä yhtä hyvin kuin Agilityssa. Kyseessä oli kummallakin kerralla leipä, joka Czufista ja Tuomaksesta maistui aivan ihanalta.

Teksti ja kuva Leena Puranen


Aiheet: , , , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Cfufi-tarinat ovat hellyttäviä

    Cfufi-tarinat ovat hellyttäviä ja ne ovat elävästi kirjoitettu. Lukiessani silmiin piirtyy kuva Czufista, joka on nokkela ja toimelias. Ja nopeampi kuin ihmisen ajatus.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ransu

    15. 12. 2008 10.53

Kirjoita kommentti