Umami muualla Facebook

Julkaistu 22. 2. 2018 Teksti Umami 5 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Hiihtolomalla Paljakassa

Arkiston aarre ajalta 22.2.2009: Mummun mieluisiin hommiin kuuluu toimia hiihtolomamatkan johtajana ja ”pikkuprinssien” huoltajana.

Lähdemme Puolangalle, joka on suunnilleen Suomen keskipisteessä. Nähtävyyksinä siellä on Pirunkirkko, suuri aarnialue, ja Hepoköngäs, 24 metriä korkeat vesiputoukset, mutta me tähtäämme Puolangan hiihtokeskukseen Paljakkaan. Matkaseurueen muodostivat siis: minä eli Leena-mummu (67- v.), lapsenlapsi Tuomas (9-v.)  ja hänen kaverinsa Otso (10-v.).

Autojunalla reissuun

Lähdimme Helsingistä autojunalla Oulua kohti. Vuoden kulumisen huomasi jo siitä, että nyt ei tullut kiistaa siitä, kuka missäkin nukkuu, vaan Tuomas kiipesi reippaasti ylimmälle tasolle, Otso keskimmäiselle ja minä alapetille. Edellisellä kerralla oli vielä koira sängyn alla. Voi, kuinka me sitä vieläkin muistelimme. Viimeksi Otsoa oli pelottanut nukkua keskimmäisellä petilläkin. Pojat nukahtivat heti, itse nukuin luultavasti vain junan pysähtyessä asemilla, mutta lepäilin kuitenkin.

Suurin odotuksin Paljakkaan

Oulusta Paljakkaan ajoimme aurinkoisessa säässä, kireässä -25 asteen pakkasessa. Ajokeli oli hyvä, ja mieli korkealla. Paljakan Kissakummussa odotteli Riitta, hänkin mummu, vaikkei näiden kummankaan pojan, talossaan suurten kinosten keskellä. Kainuu on Suomen lumisinta aluetta: lunta oli metrin verran.  Mökki oli lämmin ja pojat kiipesivät isojen kassiensa kanssa yläkertaan. He levittivät kassien sisällön luultavasti suoraan lattialle.

Mummut lakeijoina

Pojilla oli siis Mummut, kaksi henkilökohtaista palvelijaa, joita tarvittiinkin koko ajan. Hiihtokeskuksessa Mummut naureskelivat olevansa hemmoteltujen pikkuprinssien lakeijoita.
Puoleen päivään mennessä pakkanen oli vähän lauhtunut. Päätettiin lähteä katsomaan hiihtokeskusta.

Varustetarkistus

Mummut rupesivat tarkastamaan prinssien vaatetusta: Lasketteluvaatteet on, mutta ei ohutta villakerrosta alle. ”Villa on aivan lyömätön näissä olosuhteissa, kun pakkasta on lähemmäs 20 astetta”, mummut jupisivat. Käsineet löytyvät, mutta liian suuret. Muutaman päivän päästä kassin uumenista löytyivät kunnon rukkasetkin. Käsineitä ja sukkia tarvitaan paljon, koska pojat eivät voi ohittaa pihan lumikinoksia yhtään kertaa hyppimättä niissä. Mökin lähellä on myös varmaan Suomen hienoin pulkkamäki, jossa pojat kävivät laskemassa. Tuomas löi päänsä, niin että pulkkamäessä olisi tarvittu kypärää. Ei onneksi tullut aivotärähdystä. Mökin varastossa on myös potkukelkka, jolla saattaisi ajella hiekoittamattomia teitä pitkin vaikkapa hiihtokeskukseen saakka.

Monipuolinen talviurheilukeskus

Paljakan hiihtokeskuksessa on 6 hissiä ja 17 rinnettä, punaisia rinteitä eniten, vain yksi musta rinne, Jyrkänparras. Pisin rinne on 1340 m, korkeusero 190 m. Hiihtolatuja on vaikka kuinka paljon. Myös lumikenkiä voi vuokrata. Kelkkareittejä on 2000 km. Hiihtokeskuksen vieressä on karavaanarialue. Paljakassa on tarjolla myös ratsastusta.
Vaikka on etelän hiihtolomaviikon sesonki, ruuhkaa ei ole hisseissä eikä vuokraamossa. Kaikki sujuu juohevasti ja leppoisasti. ”Täällä on pulaa majoitustiloista”, Riitta tietää. Paljakka-talon hotelli ei ole ollut pariin vuoteen auki.” Sitä piti venäläinen yrittäjä, joka ei osannut suomea eikä englantia, olisikohan siinä ollut syy. Kahvila, kuntosali ja elokuvateatteri siinä toimivat edelleen. Mökkejä kysytään koko ajan vuokrattaviksi.”

Välineet näpsäkästi vuokralle

Ensin vuokrasimme kuitenkin lasketteluvälineitä. Neljän päivän suksisetti maksoi 70 e, lumilauta 79 e ja kypärät 24 e. ”Kuinka pitkä olet? Paljonko painat? Mikä on kengän numero?” Mummut arvioivat parhaansa mukaan. Äitien olisi pitänyt laittaa nämä tiedot vaikkapa poikien taskuun. Tuomakselle saatiin heti laskettelusukset, monot ja kypärä. Otso halusi vasta seuraavana päivänä lumilautailukouluun. Hiihtokoulun hinnat olivat 50 e yksityistunti, 35 e henkilöltä yhteisopetuksessa. Opetustuokion pituus 50 min. Moottorikelkkasafarin hinnaksi olisi tullut 120 e kolmelta tunnilta. Maastohiihtosetin vuokraaminen olisi maksanut 15 e päivässä.

Huoltajat hommissa

Sitten astuivat taas toimeen reippaat mummu-assistentit, jotka auttoivat kummallisen näköisiä monoja jalkaan jupisten siitä, että ei meillä vaan 40-luvulla tämmöisiä ollut. Kumpikin oli kyllä elämänsä aikana hiihtänyt paljon, hiihtokilpailuissa ja osallistunut 50-kilometrin laturetkiin montakin kertaa. Leena-mummu on lasketellutkin, mutta hänen mononsa ovat kymmenessä vuodessa vanhentuneet.

Kummallisia välineitä ja merkillisiä monoja

”Mitä tuokin tarkoittaa?” mummut aprikoivat ilmoituksesta: ”Snowpark avoinna: Ylhäällä 10m yhdellä nokalla, 8m+6m tuplanokalla, alhaalla 4m junnuboksi, pressejä 3 ja reilejä 2, Alhaalla wallride.”

Ystävällistä väkeä

Paljakan vuokraamon väki oli uskomattoman ystävällistä ja kärsivällistä, vaikka kaikki toimenpiteet kestivät mummujen mielestä tuskallisen kauan. Huumorin höystämänä monot vaihdettiin, jos vähänkin painoi varvasta, sukset vaihdettiin, jos siteet eivät heti menneet kiinni, kypärän nauhoja kiristettiin ja löysättiin jne. ”Välineitä vuokratessa vastuu välineiden kunnosta on onneksi vuokraamolla”, mummut huokasivat. Mummu maksoi vain ”viulut” eli välineiden vuokrat ja osti vielä hissilipun. Lopulta lapsi oli valmis mäkeen.

Laskettelu sujuu jo

Vuoden kulumisen huomasi taas siitä, että laskettelu sujui pojilta jo kohtalaisen hyvin. Nyt heidän rupesi tekemään mieli lumilautailuun. Tuomas kysyi varovasti minulta, onko minulla varmasti tarpeeksi rahaa, jos hänkin menisi lumilautailemaan.
Mummut miettivät jo, että mikä on ensi vuoden villitys: ”Se on snow scootering”, sanoivat vuokraamon ystävälliset ihmiset. ”Mitä sekin mahtaa olla?”.

Lumilautailu mummuista konstikasta

Seuraavaksi päiväksi varattiin lumilaudat ja opettaja.  Jos nyt haluatte tietää, niin Mummujen mielestä lumilautailu on semmoista, että ensin taistellaan pitkän aikaa monoja lautaan kiinni, sitten yritetään suoriutua hissillä lumilaudan kanssa ylös, monen yrityksen jälkeen se lopulta onnistuukin, sitten taas taistellaan monoa jalkaan, lasketaan pari kolme metriä, kaadutaan, taistellaan laudan kanssa, niin että saadaan pää ylämäkeen päin ja noustaan siitä käsillä puskien ylös, taas pari metriä laudalla ja taas kaadutaan jne. Loputtomasti.

Mummut lähtivät kävelemään. ”Eihän tuommoista voi edes katsella. Onneksi lumilautailun opettaja oli kärsivällinen ihminen, jolle hemmotellut lapset eivät kehtaa marista.” Riitta lähti näyttämään mökin lähellä olevaa pientä lampea, jonka rannalla on savusauna ja jäässä avanto, jota avantouintia harrastava ystävämme Raila ei takuulla voisi vastustaa.

Saunaa, poronpaistia ja laulantaa

Joka tapauksessa pojat halusivat lumilautailla eli snoukata koko viikon. ”Se on kivaa! Meistä tulee isoina lumilautailijoita!” pojat hihkuvat. Mökissä lämmitetään sauna joka päivä, syödään poronpaistia, paistetaan makkaraa. Poikien mielestä mummut ovat ihan sekaisin, kun he ryhtyvät laulamaan: siinä menevät maakuntalaulut, Kainuun maakuntalaulu ensimmäiseksi, ja tangot poikien hämmästykseksi. Pojat laulavat vain Juice Leskisen laulun Sika. ”Eikö niille opeteta mitään? Ensi kerralla pitää tuoda laulujen sanat mukaan”, mummut ihmettelevät.

Viikko meni hurahtaen

Viikko hurahtaa nopeasti ja on kotiinlähdön aika. Mummujen hermot kiristyvät, kun kaikki hommat kestävät pojilta kauan. ”Mitä hyvänsä ne ovat tekemässä, siihen kehitetään jokin leikki ja sitten unohdetaan, mitä piti tehdä. Mutta lapsiahan ne ovat, pitää niiden saada leikkiä.” Varustekassien sisältö on pitkin lattioita. ”Kumman alushousut, kumman Manga – kirjat, kumman sukat jne.? Missä hammasraudat, Missä mokkula? ”Kaikki saadaan kuitenkin pyydystettyä takaisin kasseihin.

Riitta-mummua kiitellään ja pojat jo kyselevät, ottaisiko Riitta heidät taas ensi vuonnakin tänne.

Paluuta helpottaisi autojuna Kajaanista

Paluumatkalla Paltamossa oli tarkoitus syödä hillomunkit ja kaakaot, jotka rinteessä jäivät juomatta. Se on poikien mielestä perinne. Pojat päättävät ostaa energiajuomaa. Mummu ei tiedä, että äidit ovat sen kieltäneet; hänen lapsuudessaan 40-luvulla juotiin vain Pyynikin Helmeä.

Ajokeli on hyvä, toisin kuin edellisenä vuonna, jolloin lunta satoi niin paljon, että hyvä kun pääsimme eteenpäin. Poikien kauhuksi soitin Kainuun radion lähetykseen, jossa keskusteltiin Paljakan matkailun kehittämisestä. ” Paljon auttaisi, jos autojuna tai edes yöjuna kulkisi Kajaaniin, ettei tarvitsisi ajaa Ouluun saakka tämmöisessä jumalanilmassa auraamatonta tietä”, sanoin. ”Muuten täällä on aivan loistavat lomailumahdollisuudet.”

Oulun autojuna-asemalle on lipun mukaan tultava täsmälleen klo 20. Ketään ei näy, asemalla kaikki luukut ovat kiinni, halli on täynnä hirveästi yskiviä varusmiehiä lähdössä lomille. Autojonon edessä olevalta naiskuljettajalta palaa päreet ja hän hurauttaa autollaan autolavetin päälle, josta joutuu sitten peruuttamaan takaisin. ”Ei tämä vielä itsepalvelua ole”, junailija sanoo.

Makuuvaunussa uni maittoi

Päästään hyttiin ja ruvetaan nukkumaan. Tunnin päästä on mahat sekaisin, kun on juotu energiajuomia. ”Ikinä en osta teille energiajuomia”, sanon.

Sitten nukutaankin tosi hyvin aina Pasilaan saakka. Äidit ovat vastassa asemalla. Otso tiukkaa äidiltään, oletko silittänyt minun kissaani, sitä pitää silittää joka päivä, muuten sillä on ikävä.

Hiihtoloma oli erinomaisen hieno!

Leena Puranen


Aiheet: , , , , , , ,

5 kommenttia

  1. hei!!! kyllä sinä

    hei!!!
    kyllä sinä osaat pukea sanoiksi asioita.tämä kertomus on pojille aikuisena aarre.
    lisaa dokumentteja matkan varsilta.

    -sinikka-

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    sinikka

    23. 2. 2009 12.08

  2. Ihan kiva matkakertomus

    Ihan kiva matkakertomus :-)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Matti Tiainen

    26. 2. 2009 11.09

  3. Ihana matkakertomus Leena.

    Ihana matkakertomus Leena. Me tulimme tänään Itävallasta lumen keskeltä. Mukava matka oli, mutta en osaa sitä noin kauniisti sanoiksi pukea.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Meeri

    28. 2. 2009 18.52

  4. Paljakka on ihanaa

    Paljakka on ihanaa seutua, suosittelen ja Puolankaa yleensäkin kesälläkin kalastukseen ja mökkeilyyn.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Kainuuntyttö

    1. 3. 2009 8.28

  5. Rautaiset mummut ja

    Rautaiset mummut ja teräksiset pojat!
    Leenan juttuja lukee aina ihan ilokseen

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    eine

    9. 3. 2009 19.55

Kirjoita kommentti