Umami muualla Facebook

Julkaistu 22. 11. 2008 Teksti Liisa Wilska Yksi kommentti Kulttuuri

Kuvia kaupunkitiloista

Neljässä helsinkiläisessä galleriassa on esillä kaupunkiympäristöjen inspiroimia taideteoksia. Taiteilijoiden töistä käy hyvin esille, kuinka monin eri tavoin kaupunkitilaa voidaan taiteen keinoin käsitellä: ohikiitävää hetkeä kuvaavista akvarelleista postikorttien ”ihannemaisemista” tehtyihin kollaaseihin. Grafiikan töissä näemme taas hiljaisia tiloja, joista ihminen näyttää juuri poistuneen, mutta jossa hän kuitenkin on läsnä monien merkkien – auki jätettyjen ovien, kuluneitten portaitten tai heilahtavan verhon kautta.

Elina Luukanen

5.11.2008 – 30.11.2008

Galleria Duetto

Kalevankatu 15

00100 Helsinki

ti-pe 11-17

la-su 12-16

Sisätilat, portaikot, kirjastot, katunäkymät, portit, puutarhat, vanhat tehdasrakennukset… sanalla sanoen ihmisen miljöö eri muodoissaan on edelleenkin kuvieni aiheena. Eivätkä minua ole lakanneet kiinnostamasta kylmän sinisen ja lämpimän ruskean värin loppumattomat yhdistelymahdollisuudet akvatintassa, eikä metalligrafiikan tekemisen yhä edelleen jännittävä prosessi, jossa pitkällisten syövyttämis- ja suojalakkaamisvaiheiden jälkeen lopullinen kuva hahmottuu – joko niin kuin olin ajatellut tai vähän sinne päin tai mennen totaalisesti pieleen. Onnistuneet työthän ovat vain jäävuoren huippu kaikesta tuosta aherruksesta.

Elina Luukanen

Marja Eerola

Kaupunkitarinoita

12.11. – 30.11.2008

tm.galleria

Erottajankatu 9 B (sisäpiha)

00130 Helsinki

ti-pe 11 – 17

la 11 – 16

su 12 – 16

Kuvaan maalauksissani kaupunki- ja lähiötunnelmia, tekniikkana käytän pääasiassa vesiväriä. Kaupunki on minulle paikka, joka on jatkuvasti muutoksen alla. Kaupunki rakentuu ja muuttuu alati, ihminen elää ja toimii sen mukaan. Kaupunki on osaltaan totta, osaltaan kuviteltua, muokattua, täynnä olemassaoloa ja viittauksia siihen. Minua kiinnostavat merkit, joita ihminen jättää itsestään ympäristöönsä. Kaupungissa kohdataan, ja toisaalta sinne kadotaan. Olen asunut useassa eri kaupungissa, ja matkustanut paljon. Etenkin rautatiet ja ratapihat kiehtovat minua, niihin sisältyy kaihoisaa tunnetta lähdöstä ja paluusta. Teoksissani yhdistän näkemiäni ja kokemiani paikkoja ja niiden tunnelmia uudeksi kuvaksi, jota ei sellaisenaan olevälttämättä olemassa. Maalausteni paikat ovat ikään kuin palapelejä, joissa eri kuvat tulevat yhdeksi. Lähtökohtana ovat muistikuvat, valokuvat ja paikanpäällä tehdyt luonnokset. Rakentaminen ja rakenteilla olevat kohteet, jotka merkitsevät minulle liikettä ja muutosta, ovat usein läsnä teoksissani. Minua kiinnostaa myös ajan hetkellisyyden ja ohikiitävyyden kuvaaminen. Maalausteni kaupunki on usein haikea, kauneudenkaipuinen, taustalla on auringonlasku tai hämärä vuorokauden aika.

Marja Eerola

MARIA JAAKKOLA – Matkalla – On the Move – Viaggiando

5.11.2008 – 23.11.2008

Galerie Oljemark

Eteläinen Hesperiankatu 26

00100 Helsinki

ti-pe 11-17

la-su 12-16

Minulla on paha tapa. Pakkaan ylimääräistä. Kannan mukanani lehtiöitä, vesivärejä ja siveltimiä, oli kyseessä mikä matka tahansa – kävely rantaan, opintomatka puistoja katsomaan tai lomamatka. Aina löytyy aikaa sen verran, viisitoista minuuttia, puolisen tuntia, ja paikka istua tai kaide nojata. Vesikuppina toimii juomapullo tai kiven koloon jäänyt lammikko. Tarvitaan vain se oleellisin, halu tehdä, halu vangita tämä hetki, mitä nyt näen ja koen. Kun katson näitä otteita reissuistani, palaan takaisin siihen tunnelmaan, jonka vallitessa ne syntyivät. Mennyt aika rakentuu uudelleen niiden kautta. Ne määrittelevät, mitä matkoista muistan. Matkaskassit ovat siis muistini, mutta myös lapseni. Nyt niitä on kuitenkin kertynyt nurkkiin melko lailla, ja elämä on jo opettanut luopumista.

Kuvantekeminen on minulle maailmassaolemisen tapa. Kuvin kertomalla olen läsnä. Olen toiminut maisema-arkkitehtina tusinan vuosia ja se ura kulkee omaa latuaan samalla kun tämä toinen välillä uinuu, välillä herää henkiin – aina kuitenkin kulkee matkassa. Kuin hengittäminen, jota vain on aina tehnyt eikä muista koska aloitti. Kauneimmat muistoni lapsuudesta ovat öljyvärintuoksuisia. Ja onhan maisema-arkkitehtuurikin parhaillaan moniulotteisinta taidetta, jossa se neljäs ulottuvuus on ajan kulumisen aikaansaama dynamiikka maisemassa.

Vuoden 2007 olin vuorotteluvapaalla ja aika ei ollut riittää kaikkeen. Elin kiihkeästi kuvantekemisen kautta. Opiskelin Firenzessä kuvanveistoa, tein öljyvärimaalausta, matkustelin, kokeilin yhtyeessä laulamista, – tein asioita joita olin aina halunnut tehdä ja kävin paikoissa, joissa olin aina halunnut käydä. Joskus tarunhohtoisesta tulee arkipäiväistä, ja samalla se saa rikkaampia, myös tummia sävyjä. Talvisen Firenzen kostea kylmyys suli juhannuksen taikayöhön Fiesolen kukkuloiden juurella. Tuona aikana syntyi myös suuri osa nyt näytteillä olevista töistä, mm. Botticellin innoittamat nykyajan nomadi-Venukset, ’misplaced venuses’, firenzeläinen Fulvia suomalaisessa saaristomaisemassa ja suomalainen Maria Toscanan laaksoissa ja kukkuloilla. Moderni Venus voi synnyttää itsensä uudessa ympäristössä. Jokainen matka on mahdollisuus löytää itsensä uudelleen, määrittää itsensä uutena persoonana. Mitä kauemmin matka kestää ja mitä kokonaisvaltaisemmin sen tekee, sitä uudempana matkalta palaa.

Olen kiertänyt maailman sitä etsien, ja etsintä jatkuu. Matkallaolo on tärkeämpää kuin perilletulo. ”Perillä” ei olekaan.

Vain muutos, matkallaolo on pysyvää ja olennaista.

Maria Jaakkola

Daniel Andersson – Messianic Landscapes

7.-30.11.2008

VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE

Kalevankatu 18 B

00100 Helsinki

ti-pe 12-17

la-su 12-16

Messianic Landscapes koostuu noin kolmestakymmenestä kollaasista, jotka on tehty 1800- ja 1900-lukujen vaihteen postikorteista. Postikortit esittävät pääasiassa eurooppalaisia maisemia, muistomerkkejä, kirkkoja, linnoja ja muita historiallisesti tai mytologisesti latautuneita paikkoja. Näitä kuvia käyttämällä astun kadotettuun aikaan ja paikkaan ja luon yhteyden nykyhetken ja menneisyyden, tai menneisyyden idean välille. Kuvat on pilkottu palasiksi ja järjestetty uudelleen erilaisten geometristen järjestelmien mukaan lähes rituaalinomaisella tavalla. Näissä uusissa kuvioissa mm. inhimillistä uskoa, kaipausta ja halua esittävät (orgaaniset, arkkitehtoniset kuin geometrisetkin) rakenteet yhdistyvät muodoiksi prosessissa, jotka muistuttaa kristallisoitumista. Prismaattiset muodot voi nähdä esityksinä siitä, miten asiat saavuttavat fyysisen olomuotonsa, mutta myös symboleina sisäisestä maailmasta.

Minulle itselleni teos käsittelee jotain, mitä voi parhaiten kuvata ”kaipuuksi johonkin, jota ei ole koskaan ollut olemassa todellisuudessa”. Ehkä lähin vertauskohta on 1700-luvun romantiikan ikuisesti pakeneva sininen kukka, joka edusti metafyysistä äärettömyyden ja saavuttamattoman kaipuuta.

Daniel Andersson


Aiheet: , , , , ,

Yksi kommentti

  1. Elina Luukaen työt

    Elina Luukaen työt ovat aina vain hienompia, kiitos kuvista!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Katarina

    30. 11. 2008 22.39

Kirjoita kommentti