Ivan Tykki – virtuaalidekkaristi
Ripaskaa! -niminen dekkari on julkaistu omakustanteena. Kirjan on kirjoittanut Ivan Tykki, virtuaalihenkilö. Hän on alkanut elää omaa elämäänsä muun muassa monissa internetin yhteisöissä. Kotisivuillaan ja sähköpostissaan hän vastaa lukijoiden kysymyksiin, ja onpa hänellä fanejakin. Tekeillä on kuulemma jo videokin…
Haastattelin Ivan Tykkiä ja sain virtuaalihenkilöstä selville yhtä sun toista. Myös sen, että kirja on aiheuttanut oikean myrskyn vesilasissa. Ivan Tykin saama runsas lukijapalaute kirjasta kertoo, että kirjaan kannattaa tarttua, se on hauska ja pitää jännityksessä viimeiseen sivuun asti.
Kuka oikeastaan olet?
Olen Ivan Tykki, virtuaalihenkilö. Virtuaalihenkilöksi rupesin sen takia, että en ole julkisuuden henkilö; en ole osallistunut Idolsiin, Big Brotheriin vai mitä niitä on, tai politiikkaan, enkä ole kirjoittamisen ammattilainenkaan. Lööppeihin en ole päässyt sen takia, etten ole mennyt naimisiin enkä eronnut. Suositut Manga -hahmot kuulemma harrastavat jo sitäkin. Pitäisiköhän minunkin?
Putkahdin maailmaan Ripaskaa! – kirjan sivuilta. Äitini oli eräässä helsinkiläisessä kielikoulussa opettajan sijaisena vuonna 1989, jolloin Neuvostoliiton johtajan puoliso rouva Gorbatsova vieraili tuossa koulussa. Olisin esikoiskirjailijaksikin liian nuori, joten jouduin syntymään kaksi vuotta ennen kuin äitini Elina Tykki päiväkirjamuistiinpanojensa mukaan tapasi Vanhan Maestron naistentansseissa isäni, venäläisen monien toimien liikemiehen, etten sanoisi roiston.
Syntymäpaikakseni ilmoitan Sveitsin Wolleraun, koska se kuulostaa hienolta ja koska Kimi Räikkönen asuu siellä. Kimin mummo taas oli koulun emäntänä juuri kirjani tapahtumien aikaan.
Koska kirja kertoo suomalais-venäläisestä koulusta, etunimeni on Ivan. Se on perinteinen venäläisen nimi Suomessa, ajatellaanpa vaikka Vanja-enoa. Suomalainen sukunimeni Tykki taas kuvastaa hyvin luonnettani mitään pelkäämättömänä tykittäjänä. Olen siis kahden kulttuurin mainio sekoitus kuten tuo koulukin. Kotisivuni kuvan vaatteita Hyvinkään kirjastonhoitaja moitti vanhahtaviksi, mutta se kuuluu tyyliini. (http://www.ivantykki.com/ )
Miksi et tarjonnut kirjaasi kustantajille?
Luin jostain, että kustantajat ovat hukkua kaikenlaisten virtuaalihenkilöittenkin käsikirjoituksiin. Siellä he sukeltelevat jättimäisten pölyisten käsikirjoituskasojen seassa vuosikausia etsien suurennuslasilla joukosta niitä suurenmoisia julkaistavaksi kelpaavia helmiä, joita löytyy kuulemma alle 1 prosenttia kaikista tarjotuista. Aivan säälistä kustannustoimittajien allergisoivaa työtä kohtaan en uskaltanut tarjota sitä kustantajille. Marja Leena Sinko auttoi suuresti kirjani käsikirjoitusvaiheessa.
Mistä sait idean kirjoittaa dekkarin?
Kun opettajat tapaavat, keskustelu kääntyy nopeasti työhön. Äitini päiväkirjoista luin, että veneilyä harrastaessaan äitini usein loikoili opettajakollegoittensa kanssa Käärmesaaren laiturilla auringossa ja nauroi maha kippurassa eri versioille siitä, kuka värikkäistä opettajista pitäisi missäkin koulussa tappaa ja kenellä olisi siihen motiivi. Siellä moni näytti pääsevän helposti hengestään!
Venäläistä koulua ei kovin hyvin tunneta vieläkään. Usein törmää kummallisiin käsityksiin, joskus suorastaan rasistisiin ja loukkaaviinkin. Äitini päiväkirjoista sain kuitenkin suvaitsevan käsityksen tuosta koulusta. Päätin tutustua siihen tarkemmin.
Vierailin viime talvena kouluun perustetussa museossa. Kuinka ollakaan! 70–80–90 -luvut näyttivät puuttuvan kokonaan. Koulun suurin mediatapahtuma ikinä oli rouva Gorbatsovin vierailu koululle v. 1989. Kaikki valokuvat, videot, lehtileikkeet olivat ”hävinneet”. Miksi? Rupesin sitä ihmettelemään.
Koululle on kuulemma lahjoitettu Kazanin Jumalanäidin ikoni, mutta koskaan sitä ei ole pantu esille julkiseen paikkaan, koska monet kirkkoihin kuulumattomat siitä loukkaantuisivat.
Olen harrastanut maalaamista koko ikäni. Viime talvena Matti Sääsken johdolla tutustuimme temperamaalaukseen, joilla ikonitkin maalataan. Eräs kurssilaisista hioi äitinsä vanhaa kalanperkuulautaa maalauspohjakseen, jolle hän maalasi ikonin. Mieleeni tuli silloin äitini päiväkirjoissaan mainitsema venäläisen koulun ”ihmeitä tekevä” ikoni ja ajatus dekkarijuonesta. Ruumis ” löytyi” Oriveden ja Kangasalan rajalta.
Onko kirjassa omaa henkilöhistoriaasi?
Ivan Tykki on kirjoittanut äitinsä vanhojen päiväkirjamuistiinpanojen pohjalta. Ovat siinä tainneet mennä opettajahahmot ihan sekaisin! Merkillistä on, että myös esimerkiksi Yhtenäiskoulun, Norssin ja Alppilan lukion tuohtuneet opettajat ja siivooja tuntuvat seikkailevan kirjassani. Mutta tunnelman ja ajankuvan, jopa koulun hajun äiti on päiväkirjoissaan tavoittanut hyvin. Eihän siellä oikeasti ole voinut olla sellaisia opettajia! Nehän ovat keksittyjä kirjan henkilöitä. Ei luulisi kenenkään voivan niistä suuttua.
Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut? Tuleeko palautetta lukijoilta?
Palautteissa on keskusteltu tuon koulun luonteesta, kielenopetuksen määrästä ja siitä, onko koulu ollut poliittinen vai ei. Ehkä nykyinen koulu ei halua muisteltavan vasemmistolaista menneisyyttään edes viihteellisesti.
Eräs koulun entinen opettaja sanoi, ettei hän siellä kolmeenkymmeneen vuoteen mitään poliittista huomannut. Sen sijaan entinen oppilas sanoi pienenä ihmetelleensä, miksi luokassa punapaitaiset ja sinipaitaiset pioneerit niin kamalasti vihaavat toisiaan…
Susanna Bruun kirjoitti: ”Minusta ainakin tuntuu, että juuri se nostalgia, joka liittyy koulun vasemmistolaiseen menneisyyteen on asia, jonka haluan muistaa kouluajoilta, sekä hyvässä että pahassa, vaikka kuulunkin itse asiassa jo siirtymävaiheen oppilaspolveen. Täytyy kyllä sanoa, että tietty avoimuuden puute vaivasi mielestäni koulua jo minun aikanani. Se mitä koulusta haluttiin tuoda esille ei oikein istunut yhteen todellisuuden kanssa.”
Itse ajattelen niin, että moni opettaja haluaisi kirjoittaa. Heillä on kuitenkin suurempi itsekritiikki kuin railakkaalla Ivan Tykillä. Sen takia he mieluummin vaikenevat, sulkevat päiväkirjansa lukkojen taakse ja pitävät Ivania jonkinlaisena jengipetturina. Ivan taas on sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää. Aina voi oppia, kirjoittamaankin. Sitä paitsi koulumaailmaan en muista montakaan dekkaria sijoitetun.
Paljonko kirjaasi on myyty?
Enpä tiennyt julkaisemisesta yhtään mitään, kun tähän leikkiin ryhdyin. Omakustanteita ei mielellään arvostella missään. Isot lehdet ovat näin ilmoittaneet entisille oppilailleni, nykyisille toimittajille, jotka olisivat kirjoittaneet siitä arvostelun. Ehkä tein näin ollen palveluksen myös kriitikoille, ettei heidän tarvinnut kahlata kirjaani läpi ja kenties nostaa verenpainettaan pilviin. Suomen dekkariseuran lehden Ruumiinkulttuurin arvostelija kirjoitti, että Ivan Tykki harjoittaa sissimarkkinointia internetissä. Niinpä! Ivan Tykin laajat verkostot vasta aloittavat kirjan markkinointia.
BoD tarjosi kirjan käännöstä saksaksi, mutta Ivan vielä miettii, kun se on niin kallista. Miten sen siellä markkinoisi? Ehkä pikemminkin venäjäksi? Sissimarkkinoinnilla sitä on myyty omakustanteeksi ja esikoiseksi paljon. Se on myynnissä hintaan ovh 19,90 kirjakaupoissa (esim. Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa ) ja useissa nettikirjakaupoissa ( Suurikuu, Ad libris ).
Aiotko kirjoittaa lisää? Mahdollisesti uuden dekkarin? Lukijoilta on tullut ymmärtääkseni toiveita.
Koska en ole ammattikirjoittaja, kirjoittaminen oli minulle suuri ponnistus. Sanoisin niin, että vaikean synnytyksen jälkeen lapsi voi onneksi hyvin. Kirjan palautteeseen vastaaminen on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa, joskin aikaa vievää.
Toisaalta kuitenkin niin moni patistaa minua kirjoittamaan. Aivan tuntemattomat ihmiset haluavat lukea lisää hauskoista opettajista. Venäläisen koulun eläkkeellä olevat opettajat ovat jo tarjoutuneet sivurooleihin, jos Ripaskaa! Joskus filmataan!
Dekkaripäivien jälkeen Ivan Tykki ja Kaj Niemi istuivat iltaa ravintola Vltavassa, jonka kokkia luultiin Ivan Tykin sukulaiseksi. Yhteisdekkaria siellä naurunremahduksista päätellen suunniteltiin…
Friidu, ex-ässäri, suomi24:
Friidu, ex-ässäri, suomi24:
Tosi veijarimainen dekkari. Kannattaa lukea. Parasta henkilökuvaukset. Nauroin kippurassa. Ehkä sellaiset opettajamaiset selittelyt ja opetukset oli hieman puuduttavia, mutta esikoisteokseksi hyvä. Tämä kirja pitäisi olla jokaisen ässäriläisen kirjahyllyssä.
friidu, ex-ässäri
2. 12. 2008 11.07
Joillekin kollegoille tuo
Joillekin kollegoille tuo Ripaskaa! tuntuu olevan kuin punainen viitta. En todellakaan ymmärrä, miksi he eivät voi lukea sitä kuin hyvää veijaritarinaa, koska sitähän se suurimmaksi osaksi on. Mutta meitä pienisieluisia ihmisiä kun on maa väärällään. Eikä sille mahda mitään.
ASK
6. 12. 2008 19.28
Minun mielikirjailijani ovat
Minun mielikirjailijani ovat Henning Mankel ja Ivan Tykki!
Risto K.
14. 12. 2008 18.35
Ripaskaa! on vuoden
Ripaskaa! on vuoden lukukokemus! Vauhti vie mennessaan. Odotan jo kakkososaa!
Pringa
16. 12. 2008 12.29
"Tuo artikkeli auttoi
”Tuo artikkeli auttoi ymmärtämään kirjan takakannen tekstiä paremmin.”
M.L.
2. 1. 2009 12.53
"Kerro Ivan jooko
”Kerro Ivan jooko tuleeko Ripaskalle jatko-osaa?”
Maija
2. 1. 2009 17.41
Löysin sinut erään
Löysin sinut erään ystäväni kautta ja olen tutustunut kirjasi esittelyyn. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.
Et ole varmaan mihinkään kirjastoon toimittanut kirjaa?
Minäkin olen omakustanteena julkaissut 3 kirjaa 2 niistä runokirjoja ja yksi elämäntarinoitani.
Lahjoitin muutamaan tuttuun kirjastoon ensimmäistä kirjaani ja kyllä niitä tunnutiin lainaavan.
Terveisin opritar
opritar
15. 1. 2009 14.07
Olen kuullut, että
Olen kuullut, että Ivanin kirjaa löytyy ainakin Nurmijärven kirjastosta. Töölön kirjastossa joku on kuulemma repinyt kirjasta 40 sivua pois. Mitähän siinä mahtoi olla? Toivottavasti ovat hankkineet ehjän tilalle.
Ivanin ystävä
15. 1. 2009 18.52
Varmaankin ne sivut
Varmaankin ne sivut koskevat kotiani taloa, asuinpaikkaa ja tapahtumia siellä.
Meritullinkatu 13 Kruununhaka, mielenkiintoinen yllätys minullekin. Ken on hän?
Pipsa10
12. 12. 2020 3.15
Hyvinkään kirjastosta löytyy!
Hyvinkään kirjastosta löytyy!
Kirjassa näkyy olevan opettajatyyppejä Hyvinkään kouluista!
Anna-Liisa
15. 1. 2009 21.10
Opritar! Kirjoittaisitko Ivanille
Opritar!
Kirjoittaisitko Ivanille sähköpostia:
ivan.tykki@wippies.fi
Olisi mukava kuulla sinun kirjoistasi.
Terveisin Ivan Tykki
Ivan Tykki
16. 1. 2009 18.34
Saitkin jo yhteyden
Saitkin jo yhteyden toista tietä ja ilmeisesti saat tästä osoitteeni. Kirjoittanet varmaan jo uutta kirjaa, luulen.
Terveisin H/O
opritar
27. 2. 2009 15.19
"Olen kuullut että"
”Olen kuullut että” -kirjoittamaan viestiin. Voiko olla totta, että joku on repinyt lainaamastaan kirjasta 40 sivua pois. Sehän on ihan neuroottista. Sillä on kova työ edessä, jos se aikoo repiä kaikista Ripaskoista ao sivut.
ransu
31. 1. 2009 15.42
Ripaskaa!-kirjan arvostelu Helsingin
Ripaskaa!-kirjan arvostelu Helsingin Helsingin lähiradiossa 11.3. 2009 klo 16.15, 100,3 mhz
teuvo laine
10. 3. 2009 15.07
"Hieno arvostelu! Kiitos
”Hieno arvostelu! Kiitos Teuvo Laine. Onneksi olkoon kirjailija Tykille, joka kuulemma voi olla vaikka nainen ;)”
Airi Heikkinen
12. 3. 2009 21.13
RIPASKAA kirj. IVAN
RIPASKAA kirj. IVAN TYKKI
Kirja on siinä määrin mielenkiintoinen, että sitä on vaikea laskea kädestään kesken lukemisen. Kirjailijan henkilökuvaus, tyyli, joka joskus on hieman
rajunlaista, kielenkäyttö ja tekstin virheettömyys on tasolla, jota harvoin näkee omakustanteissa.
Kirjan jännitteet muodostuvat opettajien keskeisistä väleistä suuressa venäläisessä
koulussa, joka sijaitsee Helsingissä. Toisena pääjuonena on koululta löytyvän ikonin
tavoittelijoiden seikkailut. Tässä tulee mieleen, etteivät nämä kaksi asiaa oikein hyvin sovi samaan kirjaan. Olisikohan ollut parempi kirjoittaa kaksi
kirjaa tai sitten ainakin kertoa dekkarikuvioita siroteltuna pitkin kirjaa?
Kirjassa on paljon asiatietoa niin koulu- kuin ikonimaailmasta.
Apulaisrehtori Riitta tarjoaa faktaa koulumaailmasta, siivooja Aune oppilaista ja opettajista
sekä uskonnonopettaja ikoneista. Sinänsä mielenkiintoinen asiatieto tarjosi
lukijalle paljon uuttakin, mutta olisiko siinä ollut vähentämisen varaa lisäämällä koulutapahtumia?
Kirjan henkilöistä ovat kiinnostavimpia apulaisrehtori Riitta sekä
siivooja Aune. Riitta ja Aune vaikuttavat olevan koulun oppilaiden, oppilaiden ja opettajien
parhaat psykologiset tuntijat. Aune opiskelee kaikessa hiljaisuudessa yliopistoa
varten. Tällainen ei liene työelämässä kovinkaan harvinaista. Kirjailija on ehkä tällä halunnut korostaa, ettei aina ole koiraa karvoihin katsominen.
Isossa koulussa kirjassa kuvattu opettajain huoneen miljöö lienee aika
tavallinen kaikkine ihmispersoonallisuuksineen ja erikoisuuksineen. Rehtori on johtaja
ja nuorin opettaja istuu hänelle varatulla pallillaan. Tällainen vallankäyttö on varmaan suomalaisessa työyhteisössä tavanomaista. Täytyyhän syntipukkikin löytyä, tässä tapauksessa usein vararehtori Riitasta.
Kirjan henkilökuvaus on kaiken kaikkiaan hyvällä tasolla. Venäläiset
ovat koulussa opettajina kuten suomalaisetkin. Sain sen käsityksen, ettei näillä kahdella
eri luonteella varustetuilla kansallisuuksilla ollut merkittäviä ristiriitoja. Sen
sijaan venäläiset esiintyvät epäedukseen dekkariosuudessa.
Jään odottamaan mielenkiinnolla kirjoittajan seuraavaa teosta. Kyllä
tuolla taidolla pitäisi läpäistä kustantajien tiehäkin seula.
Hieman häveten mutta kirjailijaa onnitellen. Eila ja Esa Simonen
Eila ja Esa Simonen
15. 4. 2009 17.27
Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja
Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja jännitystäkin, kuin parhaissa dekkareissa. Pidin Kirjastasi!
Ensimmäinen luku ei viitannut ollenkaan koulumaailmaan, mutta sidoit sen hienosti tähän venäläiseen kouluun, tosin hyvin ohuella langalla, joka vahvistui paremmin sit lopussa ja kaikki oli nidottu siihen ihmeitätekevään ikoniin.
Siivooja Aune elää nyt varmaan rikasta elämää tyttärensä kanssa amerikoissa?
Sanoisin, että jatka kirjoittamista.
Byge
15. 4. 2009 17.31
Luin eilisiltana kirjasi
Luin eilisiltana kirjasi loppuun. Se oli hyvä, samalla sekä hauska että jännittävä. Juoni vaan tihentyi loppua kohden.
Toivottavasti sinulta ilmestyy pian uutta materiaalia. Odotan jo innolla sitä. Minusta tuli kerralla Ivan Tykki -fani =).
Hanforever
15. 4. 2009 17.33
http://www.youtube.com/watch?v=_EonaFaZ_YA
http://www.youtube.com/watch?v=_EonaFaZ_YA
heh, heh
6. 5. 2009 11.22
Olen kirjasikin lukenut,
Olen kirjasikin lukenut, siinä oli todella ihania sitaatteja ja mielenkiintoinen juoni. Opin taas hirveän paljon uusia asioita..
HuNaja
9. 5. 2009 16.06
Siinä omakustantamisessa ja
Siinä omakustantamisessa ja myymisessä on varmasti oma hommansa!
Ripaskaa on hyvä kirja ja luulisin, että kun ”puskaposti” kulkee, niin kirjaa kysytään.
M.B.
9. 5. 2009 16.08
Kiitos Ripaskasta! –
Kiitos Ripaskasta! – viime vuoden viimeinen ja ehdottomasti paras kirja! Mahtavaa palata ”vanhoihin aikoihin” – ja hienosti kirjoitettu. Kiitos vielä!
Kirjoita kirjoita vaan sita Ivan Tykin kakkososaa, jo odottelen:-) ei me oppilaat olla sulle vihaisia!
S.S. Rooma
9. 5. 2009 16.10
Olen lukenut kirjasi
Olen lukenut kirjasi enkä halua liittyä niihin jotka ovat löytävinään moittimista kirjastasi, minulle on tärkeätä kirjan kokonaisuus, sellainen kauneus mitä tunteva ihminen voi kirjaansa liittää.
Tietoa sinun kirja sisältää, sitä samaa toivon saavani lukea sinun seuravastakin kirjasta.
Matti, Espoo
9. 5. 2009 16.12
Kirja herätti ajatuksia
Kirja herätti ajatuksia suuntaan ja toiseen. Hauska luettavahan se oli, kun piti mielessä fiktiivisyyden. Nyt kirja on lainassa pariskunnalla, joka kirjoitti koulusta jo joskus 80-90luvun vaihteessa ;).”
T.P.
9. 5. 2009 16.15
Hyvä, hyvä kirja!
Hyvä, hyvä kirja!
Aleksei Sinitsky, Pietari
9. 5. 2009 16.17
Todella hieno juttu,
Todella hieno juttu, että teet jo uutta kirjaa! Tekemäsi Ripaskaa oli
myönteinen yllätys minullekin. Kansiin voisit satsata enemmän! Myynnin
kannalta kannet ja neloskannen tiivistelmä ratkaisevat aika paljon. Jos saan
radiolähetyksen kritiikistä palautetta, panen arvostelun myös
nettipalstalleni.
Parhain terveisin
Teuvo
Teuvo Laine
9. 5. 2009 16.19
”Tosi hilpeä se
”Tosi hilpeä se Ivan Tykin kirja…” ”Ihan hauska kirjahan se oli (sain eilen loppuun), mutta oli se sen verran terävää tekstiä, etten ihmettele, jos joku siitä herneen nenään vetäisi.
IVAn TYKKI ei myöskään ole ihan maailman lempein pseudonyymi…”
Niko S.
9. 5. 2009 16.20
Hei vaan taas!
Hei vaan taas! Sain vihdoin kesämökin rauhassa tanssittua Ripaskaa! loppuun. Ensimmäinen puoli tuli luettua tosi katkonaisesti lopen uupuneena iltaisin töiden jälkeen ja juttuun oli vaikea päästä sisälle. Puolivälin tienoilta alkoikin sitten tapahtua hurjia! Ihan uskomaton tarina lopulta. Voiko tuommoista ihan keksiäkään ;P… En meinannut lopulta saada silmiäni irti kirjasta, kun jännitin loppuratkaisua, joten yksi työpäiväkin tuli tuhrattua lukemiseen.”
Hertta S. Ivan Tykki-paidasta:
”Herättää muuten aikalailla huomiota kaupungilla tämä paita. Kävelin keskustasta Kumpulaan ja olin huomaavinani aikamoista tuijottelua. Tai sitten se on nämä topatut rintaliivit… =)”
Hertta S.
9. 5. 2009 16.23
Onnea kirjan johdosta!
Onnea kirjan johdosta! JA miten ässärissä on otettu kirja vastaan? Luulisin että jotain närää se on joissain ihmisissä herättänyt. Meininki siellä nyt oli mitä oli.. Mitä muuta olet tehnyt kuin kirjoittanut kirjan?? Vai onko toinen jo kirjoituksen alla?
S.J.
9. 5. 2009 16.24
Hei Ivan, sun
Hei Ivan, sun kirja oli yllätys, jonka ahmaisin. Nautin siitä ehkä siksi, että olen naimisissa opettajan kanssa. Ja arvostan. Terveisin Jaakko
Jaakko Selin
9. 5. 2009 16.27
Kiitos kirjasta olen
Kiitos kirjasta olen sen lukenut, suurella nautinnolla ja hymy huulessa, niin hauskaa tekstiä!
Kumma kyllä, en ole kokenut noita mainitsemiasi ”hämmästys ja kauhistus”
fiiliksiä, päinvastoin, ei pitäisi niin totisella mielellä asennoitua! Tiedä
häntä, olisiko syy sitten ikäpolvi eroissa tai asemasta opettaja/oppilas..
Kyllähän sitä aina kaikenlaista SVK :sta on kuullut, mutta minä muistan
kouluna, josta jäi paljon hauskoja muistoja, ihania, tärkeitä elämänkestäviä
ystävyyssuhteita sekä kielitaito, mikä on ollut käytössä työssäni koko ajan.
H.H.
9. 5. 2009 16.30
Eipä todellakaan yllätä
Eipä todellakaan yllätä kirjasi saamasi vastaanotto. Eikä sekään, että eniten huutavat ne, jotka sitä eivät ole lukeneet. Se tavallinen tarina; karavaani kulkee, koirat haukkuu. Enpä malta samaan hengenvetoon olla palauttamatta mieliin 25 vuoden takaista ”luonnontiedettä”. ” Neuvostokansan geneettisen ja moraalisen ylivertaisuuden ansiosta NL:ssä ei ole AIDSia”. Voi kramppi, sanon minä! Näin siis SVK:ssa. Jos kivi tiputetaan, vaikka hissittömästä Meritullinkadun asunnosta, niin se putoaa kadulle, ja pahimmassa tapauksessa jonkun päähän. SVK:n änkyröiden mukaan itänaapurissa käy samoin, paitsi että putoavalle kivelle kasvaa (neuvosto)siivet, ja se lentää sputnikin lailla taivaan sineen. Ja kadun toveri sen kun porskuttaa.. Eipä, hyvä Ivan, näiden kavereiden palautetta kannatta vakavasti ottaa. Ei todellakaan. Jos aikuiset ihmiset eivät osaa erottaa faktaa fiktiosta, niin eipä kai sille mitään voi.
Eikä myöskään pidä ihmetellä miksi koulu haluaa unohtaa oman historiansa. AIDS- esimerkki kertoo kaiken oleellisen. Eipä noin mykistävään ”oppiin” ole paljon lisättävää. Etkä ole edes ainoa, joka Siperiaan kärrättäisiin. Jos lohduttaa, niin kyllä allekirjoittanutkin sinne menolipun olisi saanut. Seuraksemme olisi tullut sankka joukko henkilöitä, jotka luokitellaan selväjärkisiksi. Näin se vaan on. Vanhan määritelmän mukaan sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas. Änkyröiden kuningas on puolestaan kuurosokea, kunhan kyseessä ei ole Helen Keller, joka oli niin taantumuksellinen, että syntyi Yhdysvaltoissa. Pah! Miten ihmeessä muuten ei 30 vuoteen huomaa SVK:ssa mitään poliittista. Erikoista.
Kuvaava stoori myöskin juttu SVK-museosta. Kolme sensuroitua vuosikymmentä. Taidetaan molemmat olla epähenkilöitä?! Voi klyyvari!
Jukka H.
9. 5. 2009 16.34
Luin muuten tuon
Luin muuten tuon Ivan Tykin kirjoittaman pokkarin. Oli tosi viihdyttävä ja sain nauraa ääneen. Oletko sinä alias Ivan Tykki?
Älä välitä, aina on joku joka ei jostain tykkää. Ja vaikka koiratkin haukkuisi, niin karavaani kulkee :-)
Kuten jo aiemmin sanoin, niin pidin kirjasta todella paljon. Palautui koulumuistot hyvin mieleen, sillä olin itse samoihin aikoihin yläasteella oppilaana. Olit onnistunut todella hyvin kuvaamaan koulua, sen tunnelmaa ja opettajia. Löysin tunnistettavia hahmoja ja kyllä nauratti
:-) Me koulun vanhat oppilaat ymmärrämme varmaankin parhaiten tätä kirjaa ja osaamme suhtautua siihen huumorilla. Voin suositella kirjaa lämpimästi muillekin. Tsemppiä!
Nina K.
9. 5. 2009 16.36
Luin dekkarisi mielenkiinnolla
Luin dekkarisi mielenkiinnolla ja pieni virne suupielessä. Onko jatkoa tulossa?
Tuuli V.
9. 5. 2009 16.38
Ripaskaa! -kirjat toimitin
Ripaskaa! -kirjat toimitin Sailalle ja Ailalle ja molemmat lukivat ne heti. Kehuivat kovasti!! Olemme täällä keskenämme jutelleet kirjasta ja henkilöistä ja muistelleet kouluaikoja. Mieleen tuli tosi hauskoja juttuja. Mukava muistella äidinkin kanssa, kun hän muistelee ”juttuja” henkilökunnan kannalta. Ollaan sitä kyllä ihmetelty, kun sanoit saaneesi huonoa palautetta kirjasta. Meidän mielestä kirjaa kertoo SVK:sta ihan hauskalla tavalla.
Saana P.
9. 5. 2009 16.40
Kiitos Ivan, ja
Kiitos Ivan, ja onnea ja kestamista jatkoon. Yrita kuunnella enemman kommentteja koulun ulkopuolisilta, etenkin ei-opettajilta, eikohan ala parantua! Se omaan nahkaan kattominen on niin helppoa, ja jaa kirjan laatu huomaamatta.
S.S. Rooma
9. 5. 2009 16.42
Olet laittanut yhteen
Olet laittanut yhteen oikein upean dekkariromaanin!!! Mika suoritus, ja viela sujuvaa ja kiinnostavaa tekstia, eika vaan pelkkaa ”kurkkimista” opettajien huoneen ovien taakse. Kun luin baksiskoopista, meinasi multakin tulla poru, vai naurattikohan, en enaa muista…
S.S. Rooma
9. 5. 2009 16.43
Toki kirjassasi on
Toki kirjassasi on tunnistettavissa olevia hahmoja ja keljuilua, mutta koulun oppilaana on pakko sanoa, että tietyt opettajat ovat sen kyllä hyvin ansainneet. Voisi vähän miettiä minkä vuoksi on ylipäätänsä kirjasi sivuille päätynyt ja katsoa itseään ulkopuolisen näkökulmasta. Vaikken ikinä ollut yhdenkään opettajan silmätikkuna, niin joistakin on sellaiset muistot, että mielestäni on oikein heidän saada hieman leukailua osakseen. Ja uskoisi aikuisen ymmärtävän ettei ketään ole esitetty todellisuuden kanssa yksi yhteen ja kyllä sinulla on taiteilijana oikeus muokata totuutta (henkilöhahmoja, tilanteita jne) tai siis tarinaa taiteeseesi sopivaksi. Muutenhan koko
kirjaa
ei olisi kannattanut edes kirjoittaa.
Tsemppiä vaan jatkoon! Mielestäni olet tehnyt tai siis Ivan Tykki on tehnyt todella hienon työn!
Milja H.
9. 5. 2009 16.45
Aivan mainio kirja,
Aivan mainio kirja, nauroin osuville opettajien kuvauksille kyyneleet silmissä! Kirja toi mieleen paljon muistoja koulusta, kyllä meillä oli siellä mukavaa! Lainasin kirjaasi myös eteenpäin.
Laura H.
9. 5. 2009 16.47
Minä arvasin, etteivät
Minä arvasin, etteivät ne selän takana puhujat uskaltaudu paikalle. Niistä ei varmaan kannata välittää, ovat luultavasti kateellisia. SVK:ssa sellaista riittää, ihmettelin jo kouluaikoinani sitä ilmapiiriä. Vaikka kyllä ässäristä hyviäkin ihmisiä löytyy.
Onnea uusille kirjoille ja edellisen markkinoinnille!
A.Z.
9. 5. 2009 16.49
Luin kyllä kirjan
Luin kyllä kirjan jo jonkin aikaa sitten ja hauskaa luettavaa se olikin! Moni asia oli kyllä tuttu ja muistissa :) Lainailen kirjaa nyt eli lukijoita on jonossa..
B.S.
9. 5. 2009 16.50
Luin kirjan ja
Luin kirjan ja todella pidin siitä. Et usko miten paljon se palautti HYVIÄ muistoja mieleen, kaikki ne juhlat ja juorut mitä silloin koululla liikkui. Se jäikin vaivaamaan silloin muinoin, mikä se ikoni juttu oli, mutta ratkesihan tuokin arvoitus lopulta ”KJYLLÄKIN” vuosien jälkeen.
Ossi.T.
9. 5. 2009 16.53
Onhan tuossa kirjassa
Onhan tuossa kirjassa tunnistettavia hahmoja, kuten apulaisrehtori. En millään saa päähäni mikä hänen oikea nimensä oli kun ei koskaan opettanut minua. Mutta turhaan niistä kukaan loukkaantuu, olisivat ylpeitä että ovat olleet niin merkityksellisiä että heidän piirteitään on lainattu kirjan hahmoiksi. Kirjoitat kirjassasi että opettajat uskovat vaikuttaneensa oppilaidensa tulevaisuuden ratkaisuihin, ja vielä epäröit asiaa! Ainakin minun bisnes elämään suuntautumisella sinulla oli oma vaikutuksesi, stipendi kaupallisista aineista antoi viimeistään potkun perseelle hakeutua kaupan alalle, ja enpä ole päivääkään katunut, töitä riittää :) Eli kaunis kiitos sinulle siitä.
V.L.
9. 5. 2009 16.55
Minusta koulun pitäisi
Minusta koulun pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen sitä käsittelevästä kirjasta, ja suhtautua asiaan huumorilla. Nyt eletään kumminkin jo 2000-lukua, eikä mielestäni tarvitsisi olla niin huumorintajuton ja vakava. Hyvä kirja on kumminkin iloinen asia! En ymmärrä mitä haittaa tai ikävää koululle voisi muka kirjasta olla! Itse ainakin kyseisen koulun käyneenä on hauska lukea koulua käsittelevä kirja, ja samalla palata omiin koulumuistoihin. Minusta on ainakin tosi hienoa että kirjoitit kirjan!
E.F.
9. 5. 2009 16.58
Luin jonkun aikaa
Luin jonkun aikaa sitten Ripaskaa dekkarin. Mulla jäi hieman ristiriitainen kuva kirjasta. Luin sen muutamassa päivässä. Eli siis tykkäsin lukea sitä. Kirjana se oli mielestäni kiinnostava. Oli siellä toki aika rohkeita ilmaisuja välillä (en siis ihmettele, että siitä ei ässärin henkilökunta välttämättä pitänyt ))) Mutta, se, minkälaisen käsityksen kirja antaa venäläisistä ja meidän koulusta, en oikein tiedä. Ei sen tietenkään tarvitsekaan olla positiivinen. Mutta siitä jää tavalliselle, ulkopuoliselle suomalaislukijalle todennäköisesti enemmän negatiivista, kuin positiivista kuolustamme ja ”òppilaistamme”, vaikka se olisi vain kirja, eikä tositarina. Kun suurin osa ihmisistä tykkää nähdä vain negatiivista! Mutta sehän on heidän ongelmansa tietenkin. Itse pidin kirjasta, ja siitä, kuinka suuren työn olet tehnyt sen eteen. Se on loistavaa! Ja varsinkin, kun kirjassa on niin paljon tuttua .
T.S.
9. 5. 2009 17.13
Olen todella iloinen
Olen todella iloinen että kirjoitit kirjan ja että sain lukea sen. Pidin siitä myös kovin, ennen kaikkea entisen opinahjoni kuvauksesta. Raadollisesta muttei missään nimessä kohtuuttomasta.
Viitaten havaintoosi että ”eniten huutavat ne, jotka kirjaa eivät ole lukeneet tai lukeneet vain muutaman sivun”, eikös siinä näin käynyt tuon Smedsin Tuntemattomankin kohdalla.
Johtuupa mieleeni sanonta ”se koira..” jne.
Kiitos vielä kerran Ivan ja tsemppiä!
J.O.
9. 5. 2009 17.16
Olin viikonlopun rentoutumassa
Olin viikonlopun rentoutumassa mökillä kirjasi seuranani. Hauskaa riitti, olin koko ajan ääneen hihittelemässä :) Tuli kyllä omat kouluajat mieleen (vaikka ei siellä luojan kiitos ihan noin katastrofaalista meininkiä yleensä ollut). Ihan nostalgia yllätti! Pitääkin mennä sinne Kaarelaan tähyilemään ja vanhoja koulun käytäviä koluamaan. Niin kuin sinä kirjoitit, sinnehän pääsee kuka vaan kouluun samoilemaan eikä mitään kysellä. Nahkatakkini taidan kuitenkin jättää kotiin :)
Sellaista kysyisin, että kirjoittiko Arvo Turtiainen tosiaan runon ”Talo maailmassa” uuden koulurakennuksen vihkiäisiin? Onko se runo kokonaisuudessaan se, mikä on kirjassasi sivulla 53?
Kiitos hauskoista lukuhetkistä!
Mä kyllä otin kirjasi ihan hyvänä vitsinä. Itselläni ainakin on sen verran musta huumori, että koin sen huvittavaksi. Suuttuneet lukijasi ottivat kirjan varmastikin kovin henkilökohtaisesti, niinhän ihmiset yleensä tekevät.
Itselläni on ässäristä lähinnä vain positiivisia muistoja, mitään muuta koulua en olisi halunnut käydä. Mutta ei se estänyt minua huvittumasta kirjastasi.
Tsemppiä! Kirjailijoiden kohtalona on usein olla väärinymmärrettyjä, varsinkin satiirikkojen!”
J.J.
9. 5. 2009 17.18
Luin kirjasi ja
Luin kirjasi ja siinä oli mainioita opettajatyyppejä ja hauskaa koulukuvausta. Haluaisin lukea näistä opettajista seuraavassakin kirjassa! Kirjoita ihmeessä jatkoa!
Foto-paita
9. 5. 2009 17.20
” Niin, ?
” Niin, ? Ripaskaa?. Luin sen kieltämättä suurella mielihalulla.
Nautittavinta antia oli tietysti kuvaus koulusta, koska siihen on niin
voimakkaat tunnesiteet. Luulen että ihminen lukiessaan aina muodostaa
omiin muistoihinsa ja kokemuksiinsa nojaavan mielikuvan.
Onnistuin lukemaan kirjasi kiinnittämättä huomiota paljon
polemisoituun kuka kukin on ?tematiikkaan. Siksi en ota kantaa koulun
suunnalta saamaasi kritiikkiin. Henkilöhahmot olivat kirjavia, kuten
hyvässä dekkarissa kuuluukin olla.
Ikonikuvaus oli aluksi kiintoisaa, mutta jossain vaiheessa
keskittymiskykyni lopahti. Koin sen tarinan kannalta vahingollisena.
Todennäköisesti kyse on kuitenkin kyvyttömyydestäni keskittyä tuon
tapaisiin asioihin, eikä niinkään kerronnallisesta virheestä. Olen
huono myöskin arvioimaan jännityskirjallisuuden juonen kehittelyä,
sillä en koskaan arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki tulee minulle
aina täydellisenä yllätyksenä, kuten kenelle hyvänsä henkisesti alle
seitsenvuotiaalle.
Kaikkiaan kirjassasi oli suuri määrä todella hauskoja kohtauksia ja
viljalti näppäriä tietoiskuja. Kaikesta sellaisesta pidän. Kannustan
sinua ehdottomasti jatkamaan kirjoittamisen parissa. Tulen taatusti
lukemaan seuraavankin julkaisun, mikäli vain sellaisen meille tarjoat!
Ossi Makkonen
9. 5. 2009 17.23
Kiitoksia kirjasta. En
Kiitoksia kirjasta. En ole muuttokiireiltä ehtinyt laittaa palautetta aikaisemmin. Hauskaa, että koulussa liikkuneet urbaanilegendat on saatu kansien väliin. Tästä näkee, että totuus on tarua ihmeellisempää. ;) Kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävää luettavaa ja lämpimästi olen kirjaa myös tuttavilleni suositellut. Eipä tähän voi loppuun muuta sanoa kuin:
Ripaskaa!
Kirjahan on selkeästi kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja samalla tavalla se pitäisi lukeakin. Mitä taas tulee koulun kuvaukseen, niin täytyy sanoa että monin paikoin se osui mielestäni oikeaan. Missään vaiheessa en kuitenkaan kokenut, että koulua olisi jotenkin mustamaalattu tai yritetty saada se näyttämään jollain tavalla huonolta. Ennemminkin koin sen kirjoitetun rakkaudella ja suoraan sydämestä, mitään kaunistelematta tai kauhistelematta. Odotan innolla uusia kirjoja tai jatko-osia!”
S-M.M.
9. 5. 2009 17.26
Rispaskaa on nyt
Rispaskaa on nyt luettu ja se oli kyllä viihdyttävä ja monitasoinen kertomus! Lopussa tapahtui niin paljon niin lyhyessä ajassa kun koko vyyhti alkoi selvitä että en meinannut pysyä perässä. Koska tapahtumapaikka oli tuttu vaikka tarina olikin fiktiivinen, palasi mieleen omia muistoja koulusta. Meillä kaikilla on omat muistomme sieltä. Osa oli samankaltaisia kuin kirjassa tunnelmat ja osa täysin erilaisia. Arvokkaan ikonin kautta sait hyvin yhdistettyä rikolliset koulumaailmaan, se oli melko uskottavaa :)”
L.K.
9. 5. 2009 17.28
Jännitystä Venäläisessä koulussa
Jännitystä Venäläisessä koulussa
Ivan Tykki
Ripaskaa! Koulussa…
Jännitysromaani
Pehmeäkantinen,
296 sivua
Books on Demand
GmbH
Kirja on dekkari, joka on suhteellisen harvinaista veteraani-opettajakirjoittajien joukossa. Kirjoittajaksi merkitty Ivan Tykki on virtuaalihenkilö. Miksi? Hän sanoo sen syyksi, ettei ole osallistunut Idolsiin, ei päässyt lööppeihin, koska ei ole mennyt naimisiin tai eronnut eikä osallistunut politiikkaan. Siis ei ollut muuta mahdollisuutta!
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun koulumaailmaan ja sen päähenkilöt liittyvät Helsingin venäläiseen kouluun. Hyvän jännärin tavoin Ripaska on vauhdikas, se sisältää yllättäviä kohokohtia, jotka vievät juonta uuteen tuoreeseen suuntaan juuri silloin, kun lukija kuvittelee jo arvaavansa tekstin jujut. Helppolukuinen ja konstailematon hyvä suomi on mukavaa seurattavaa.
Mielenkiintoa lisäävät sinne tänne putkahtavat kuvaukset venäläisen tapakulttuurin yksityiskohdista. Juoni sijoittuu valtaosin vuoteen 1989. Koulussa vieraili silloisen Neuvostoliiton pääsihteerin Mihail Gorbatsovin vaimo Raisa. Totta kai kirjoittaja sekoittaa tarinaan myös fiktiivistä ainesta, eihän jännitystä muuten saisi kohoamaan. Mutta pohjana on mitä ilmeisimmin myös vankkaa faktaa, kuten hyvälle tarinalle kuuluukin olla. Otetaanpa pieni katkelma, joka kuvaa kirjan rikasta kielenkäyttöä:
Yläopettajainhuoneessa istuu selkä köyryssä lihava synkkäilmeinen lehtori Petra Nahka, norsunkokoinen nainen, joka suu tiukkana viivana ja otsa rypyssä pelaa shakkia konetta vastaan. Hänen hiirenvärinen tukkansa on jyrsitty kuin kanan takapuoli, säkkimäiset vaatteet ja linttaan astutut kengät täydentävät vaikutelman ihmisestä, joka ei halua vaatteilla koreilla. Kuukkeli( biologian opettaja ) ajattelee, että Nahan pitäisi tietenkin olla opettamassa matematiikkaa, mutta hän on taas kesken tunnin lähtenyt pelaamaan ja jättänyt oppilaat oman onnensa nojaan. Lehtori Nahan mielestä matematiikan syvin olemus on herättää kauhua. Sen takia hän syksyllä koulun alettua istuu tuppisuuna luokassa kaksi viikkoa vain tuijottaen kammottavasti eteensä, opettamatta, jakamatta oppilaille kirjoja tai vihkoja. Vanhemmat ovat tästä tietysti valittaneet, mutta lehtori Nahka väittää sen kuuluvan loistavaan opetusmetodiinsa. Hän ei edes haluaisi tunteja peruskoulun puolelta, kun hän on mielestään yliopistotason opettaja.
Mutta eipä paljasteta sentään juonta. Ripaskaa! On jännäri, joka vie lukijansa helposti mukaansa. Usein tulee kiusaus kurkistaa muutama sivu eteenpäin, kun jännitys tiivistyy. Tätähän ei missään tapauksessa tule tehdä!
Kirjaa saa kirjakaupoista ( ISBN 978-952-498-736-3 ), nettikirjakaupoista Suurikuu ja Ad libris. OVH 19,90 e.
Pekka Varismöki, Veteraaniopettajat-lehti
1. 6. 2009 20.40
Ripaskaa! - onse
Ripaskaa! – onse kuule niin hyvä, jotta hyvää kesänaikaa sinulle, sukulaisillekin lainaan tuota kirjaa, tuntui alkukin heti mielenkiintoiselta, ++ siinä on Orivedeltä ja Längelmäeltä kirjoitettu, missä veljeni asuu ja hänen ”vaimonsa on siellä syntynytkin…” Kyllä maailma on kuule pieni….!!
Hyvää jatkoa Sinulle Ipe
I.R., Tampere
10. 6. 2009 22.13
"Hei Ivan! Sain
”Hei Ivan! Sain viimeinkin kesälomalla luettua Ripaskaa! kirjasi. Hengästytti ihan asian paljous ja tapahtumien runsaus. Mielenkiinnolla odotan Tarantellan rytmejä!!! Luomisen voimaa!”
Päivi
22. 7. 2009 9.24
Hyvät "immeiset"!! On
Hyvät ”immeiset”!! On kuulkaas ”Ivan Tykin seikkailut aivat ”tykki kamaa..”.!! -Eli suosittelen kaikille teoksen tilaamista & lukemista….hyviin lukuhetkiin!!
T. Taurus58 ***
taurus
12. 8. 2009 12.16
Ivan Tykki vastaa
Ivan Tykki vastaa lukijoiden kysymyksiin:
Miksi kirjoitat juuri minusta? Kysyy eräs opettaja.
– Mitä narsismia! Älä luulekaan olevasi niin tärkeä, että kirjoittaisin sinusta!
Kirjan henkilöt eivät voi kysellä mitään!
Miksi et ole kirjoittanut minusta? Minä olen hyvin loukkaantunut! Eräs opettaja.
– Älä huoli, seuraavaan kirjaan tulee kaikki sinusta!
Ivan Tykki
27. 8. 2009 18.01
Mikä se seuraava
Mikä se seuraava kirjasi on? Onko taas dekkari koulumaailmasta? Milloin ilmestyy?
Odotan kiinnostuneena!
utelias
8. 10. 2009 12.52