Umami muualla Facebook

Julkaistu 19. 12. 2008 Teksti Umami Ei kommentteja Kulttuuri

Eräs joulutarina, Arnaud Desplechinin elokuva

Tässä Desplechinin elokuvassa kuluu jälleen muillakin taiteen foorumeilla käytetty asetelma, jossa suku tai ihmisryhmä kokoontuu juhlimaan, joutuu myrskyn eristämäksi taloon tai saarelle ja sitten alkavat vanhat patoumat purkautua. Uutta näkökulmaa tuttuun asetelmaan tuo kuitenkin äidin (Catherine Deneuve) vakava sairaus, johon geneettisesti sopiva siirteen luovuttaja voisi  tuoda toivoa.

Näissä suljettujen yhteisöjen asetelmissa on koskettavimmin onnistunut ohjaajana Ingmar Bergman luodatessaan rankan ja rehellisen psykologian avulla syvältä viiltäen lapsuuden, suvun ja ihmissuhteiden kerrostumia mm. Fannyssa ja Alexanderissa. Woody Allen taas onnistuu kuvatessaan New York -filmeissään vastaavissa olosuhteissa naurettavia suurkaupunkilaisten aikuisten nais- ja miessuhdeongelmia kutkuttavan neuroottisesti, exiä ja exän exiä unohtamatta. Kummatkin yhä uudelleen ja uudelleen nautittavia katsottavia.

Lievää vierauden tunnetta ranskalaista perhejoulua seuratessa tuli, mutta myös mielenkiintoista tirkistelyä tämän keskiluokkaisen perheen tapoihin ja historiaan. Komiikka ei tuntunut purevan Maximin eilisen näytöksen yleisöön muutamaa erillistä hörähdystä lukuunottamatta. Esim. elinajan odotteen pitkän laskukaavan rustailu Allenin käsissä olisi varmaan irrottanut kunnon naurut. Seuralaiseni näytöksessä oli sitä mieltä, että ranskalaiset perheet ovat hänen kokemuksensa mukaan juuri tuollaisia, sekoilevia, äänekkäitä.

Desplechin on taiteilijaperheen poika. Kuinka paljon perheessä mahtaa olla hänen näkemäänsä ja kokemaansa? Hän on voittanut useita palkintoja mm. lyhytelokuvistaan.

Ranskalainen hulluus ei selvästi ole suomalaista perushulluutta, sitä synkkää ja itsetuhoista. Vaikka perheen yhteydestä sisaren poissulkema aikuinen luuseriveli Henri onkin alkoholisti ja sekakäyttäjä ja kaatuu mm. suorilta jaloilta nenälleen asfalttiin, on hänen pöhköytensä verbaalista laatua ja lumoaa ja vakuuttaa uuden tyttöystävän ja mielenterveysongelmaisen sisarenpojan (jonka hulluus on lääkkeillä tukahdutettu apaattisuudeksi). Henri tulee murjotuksi ja kaivaa jatkuvasti verta nenästään muita haastamalla, mutta osoittautuu pelastajaksi ja syntiensä sovittajaksi. Loppuratkaisun monimielisyydestä ja perheenjäsenten persoonien kuvauksen ruuhkasta – melkein kahden tunnin elokuvassa – Desplechin selviää mielestäni melko hyvin. Tiivistäminen ja kvasitaiteellisten yksityiskohtien (kultaisen sydänketjun riiputtelu parvekkeella kaupunki-maisemassa) karsiminen olisi tehnyt hyvää. Filmin musiikki oli mielestäni paikoitellen tarpeettoman jännitystä alleviivaavaa, ratkaisua odottelevaa. Loppuun saakka olisi tarinan pitänyt jaksaa pitää otteessaan ilman korostusta.

Deneuve todistaa ammattitaitonsa näyttelijänä jälleen kerran. Hän on ei-rakastavana pidättyvänä äitinä, niin arkinen kuin ranskatar yleensä pystyy olemaan, perheen isän lämpimän yhdistäjän loistavana vastakohtana.

Kulkijalta  * * * +

Tähtiasteikko

* * * * *loistava   * * * *mainio   * * *kelvollinen   * *heikko   *tarpeeton


Aiheet: , , , , , , , , , , , , ,

Kirjoita kommentti