Umami muualla Facebook

Julkaistu 15. 5. 2009 Teksti Umami, kuvat Wikimedia commons 46 kommenttia Kulttuuri

Pingviinien matka elokuvan analyysi Arvottu

Pingviinien matka -elokuvan yleisilme on tarkoituksellisesti antropomorfinen sanoo Matteus.

Matteus on uusi bloggarimme. Hän opiskelee yliopistossa filosofiaa. Matteuksen kanssa voitte käynnistää mielenkiintoiset filosofiset keskustelut. Lukekaa juttu, kommentoikaa ja lähettäkää kysymyksiä. Pankaa filosofi tiukalle! Arvomme kaikkien vastanneiden kesken 3 Pingviinien matka DVD:tä 29.5.09.

Matteuksen ajatuksia Pingviinien matka -elokuvasta

Luontodokumenttien yleisestä linjasta poiketen sen kerronta ei pyri objektiiviseen kuvaan kyseessä olevan eläinlajin kuvauksessa, vaan se esittää pingviinit inhimillisessä kehyksessä. Vaikka luonnosta kiinnostuneena ympäristöalan opiskelijana haluaisinkin löytää sellaisia välineitä, joiden avulla ympäristön huomioiva käyttö saataisiin perusteltua, Pingviinien matka elokuvan antropomorfisuus lähinnä ärsytti. Kun luontokappaleet esitetään ihmisen kaltaisina, niiden oma ”identiteetti” syrjäytetään kokonaan ja inhimilliset luonteenpiirteet projisoidaan eläimen luonteenpiirteiksi. Tässä syyllistytään virheelliseen päättelyyn ja vääristyneeseen kuvaan luontokappaleen todellisuudesta ja erityispiirteistä. Vaikka elokuva ei suoranaisesti syyllistäkään ihmistä pingviinien elintilan tuhoamisesta, sen kerronnallinen, antropomorfinen tyyli, esittää pingviinit ihmisinä. Tähän asemaan katsojan on helppo asettua. Pyrkimys sympatiaan ja asettumisesta toisen asemaan, lienee antropomorfisen esitystavan takana. Elokuvan tekijät haluavat esittää pingviinit ihmisinä, joiden maailma on kylmä ja karu, täynnä kuolemaa ja nälkää, mutta jonka sielujen rakkaus toisiaan kohtaan pelastaa täydelliseltä epätoivolta. Pingviinien yksiavioisuus onkin yksi elokuvan voimakkaista teemoista, joka kuljettaa tarinaa sekä vuoropuhelua isä- ja äitipingviinin välillä.

penguins_narrowweb__300x3900

Antropomorfinen esitystapa ei kohdistu yksin pingviineihin, sillä koko elokuvan maisema esitetään inhimillisessä viitekehyksessä. Antarktiksen ”karu” maisema on tietysti karu vain meidän näkökulmastamme. Lumimyrskyt ja jäätävä pakkanen kurittaisi ihmistä sietämättömällä tavalla, mutta pingviinit, jotka ovat evoluutionsa ansiosta sopeutuneet kyseisiin elinolosuhteisiin ovat niissä ”kotonaan”. Vaikka pakkanen ja lumimyrskyt tuottavat pingviineille haasteen, joka verottaa populaatiota, niin niitä ei voisi kuvitellakaan muuhun elinympäristöön, sillä niin täydellisesti ne omaansa ovat sopeutuneet. Siksi tarinan ”karut” maisemat tuntuvat syövän koko elokuvan uskottavuutta. Se että tarinan maisema kuvataan nimenomaan inhimillisestä näkökulmasta ei edes vielä riitä, sillä jopa jäävuorten esitykseen sisällytetään animismia, sieluttuneisuutta, ja sitä kautta ripaus inhimillisyyttä. Jäävuoren ollessa ”nukkuva jättiläinen”, on helppo ymmärtää, miksi jäävuorten sulaminen on ymmärrettävä katastrofiksi. Jos sellainen abstraktio kuin ”kylmyys” animoidaan, ja sille annetaan oma tahto ja intressit, hypätään objektiivisuuden vaateesta subjektiivisuuteen.

Luonnonsuojelullisesta näkökulmasta katsottuna on mielenkiintoista, että antropomorfia voi toimia eläinlajien ja muun ympäröivän luonnon pelastuksena, sillä sen avulla ihmiset voivat helpommin samaistua ympäristöongelmien muihin osapuoliin. Toisaalta se on identiteetin anastamista, sillä kohdetta ei arvosteta sen oman olemuksen, vaan inhimillistettyjen ominaisuuksien tähden. Jos eläinlajeja voidaan näin tekemällä kuitenkin pelastaa sukupuutolta, niin antropomorfioinnit voidaan arvottaa uudelleen. Eläinlajin näkökulmasta lienee melko yhdentekevää, mitkä ovat ne syyt sen pelastumiseen, kunhan ne vain pelastuvat.

Tietynlainen antropomorfiointi lienee inhimillisesti ainoa mahdollinen tapa nähdä ja kuvata ympäröivää maailmaa. Kysymys onkin laajemmasta ongelmasta objektiivisen ja subjektiivisen maailmankuvan välillä. Kun René Descartesin maailma halkesi kokevaan ja olevaan osaansa, on tieteiden kuviteltu antavan olevasta objektiivisen kuvan. Tietysti jo kvanttimekaniikka osoittaa, ettei puhtaaseen objektiivisuuteen ole lainkaan mahdollista päästä. Luonnon olevan kuvaaminen on siis aina välttämättä jossain mielessä subjektiivista. Tämän tosiasian tunnustaminen on tietysti avain täydellisemmän luontokuvan aikaansaamiseksi. Siksi Pingviinien matka elokuvan subjektiivinen ja antropomorfinen kuva on asetettava uuteen kontekstiin, sen voidaan toivoa kertovan luonnosta ja pingviineistä jotain sellaista, johon  perinteinen luontodokumentti ei pysty. Jacques Cousteaun vedenalaisen maailman ja David Attenboroughn luontoelokuvien  kasvattina tämä  uudenlainen dokumentaarityyli saa minulta toistaiseksi kuitenkin kylmän vastaanoton. Todellisessa luontodokumentissa pyritään esittämään luonnon ihmeellisyys ja monimuotoisuus niin kuin se on, vaikka se käytännössä olisikin mahdotonta.

Pingviinien matkan kuvallinen kerronta oli kaunista, maisemat ja pingviinit olivat kuvissa jylhiä ja kauniita. Sinisen ja valkoisen sävyt veden eri olomuodoissa sekä taivaankannessa miellyttivät ainakin suomalaista silmää. Pingviinit, jotka kulkevat pystyasennossa tai mahallaan liukuen, näyttävät nekin värinsä puolesta kauniilta oransseine ohimoineen ja valkomustine pukuineen. Vaappuessaan kohti kaukaista määränpäätään pingviinit todella näyttävät tulevan juhlista frakkiin pukeutuneina ja muutaman hapansilakan nauttineena. Ne taivaltavat välillä pystyssä, välillä mahallaan pulkkaillen. Valkomustalla värityksellä on merkitystä. Se kuvaa nälkää tai kylläisyyttä (menosuunnasta riippuen) poikasen näkökulmasta, joka on puvultaan harmaa, lukuun ottamatta pään mustavalkoisia kasvoja. Yhteenvetona kuvauksesta voitaneen sanoa, että se on kaikin puolin kaunista.

Elokuvan äänimaailma vaikutti sekin melko keinotekoiselta, sillä esimerkiksi jään narina kuulosti pikemminkin pakkaslumen narinalta jalkojen alla, pingviinien törmäilyt niiden liukuessa toistensa päälle studiopöhäyksiltä ja tuulen ujellus niinikään tehosteelta. Keinotekoisen äänimaailman törähdykset ja liplatukset edustavat kuvaa, joka ihmisillä pingviinien asuttamasta maailmankolkasta on, eikä sitä todellista kuvaa, jossa  ne elävät.
art_penguins_emperor_and_chick
Äänimaailman toinen ulottuvuus, laulut ja musiikki, syvensivät elokuvakokemusta tarkoituksenmukaisella tavalla. Ensivaikutelma oli hieman hämmentynyt, sillä korva on tottunut Hollywood-tuotantojen musiikkivalintoihin. Ne olisivat uskoakseni olleet sangen toisenlaiset tässä elokuvassa kuin ranskalaisten kollegoiden valinnat. Englanninkieliset lyriikat tuntuivat pateettisilta, mutta toisaalta sopivat elokuvan yleisilmeeseen hyvin. Niiden oli määrä kuvata pingviinien välistä yhteyttä ja ne olivat paikka paikoin jopa ”huulisynkkaa” myöten pingviinien laulamia, ainakin kohtauksessa, jossa pariskunta on toistensa puoleen kumartuneina ja ”kuiskuttelee” laulun sanoja toisilleen.

Dokumentin kertojana toimii pingviinien omalla äänellä puhuva mies- ja naisääni, isä- ja äitipingviini. Selkeästi inhimilliset roolit kuten miehen ja vaimon rooli on projisoitu pingviinien arkeen. Vaikka pingviinipariskuntien voidaan todistettavasti katsoa olevan monogaamisia, on niiden kuvaaminen kristillisen perinteen sielujen kytkeytymänä vähintäänkin kyseenalaista. Eläinten ”sieluttuneisuus” on askel kohti antropomorfisointia, joka on askel kohti niiden arvostamista elävinä olentoina. Toisaalta se on askel kohti niiden arvostamista vain niiden inhimillisten ominaisuuksien tähden. Kristinuskosta kumpuava arvomaailmamme ei välttämättä kykene hyväksymään pingviinien eikä muidenkaan eläinten sielullista olemassaoloa. Kartesiolainen mekaanis-deterministinen maailmankuva pitää eläimiä vain monimutkaisina ”kellokoneistoina”, jotka ovat ikään kuin kerran jumalallisesti vedettyjä, ja joiden elämä on ennalta määrättyä ja vailla vapaata tahtoa. Elämässä on enemmän yhteisiä tekijöitä pingviinien ja ihmisten välillä kuin mitä Descartes osasi aikanaan kuvitella.
Solo dive
Pingviinien matka -elokuvan lukemattomat antropomorfiset yksityiskohdat turruttivat ainakin minut katsojana niin, että yhdellä katselukerralla oli lähes mahdotonta saada siitä kokonaiskäsitystä. Juonta oli seurattava inhimillistetyssä kehyksessä ja tarina alkoi muistuttaa pikemminkin tarinaa ihmisistä kuin pingviineistä. Ikään kuin se olisi ollut tarina ihmisistä pingviinien vaatteissa! Uudet esitystavat tavoittavat kuitenkin katsojansa. Mielenkiintoisena kysymyksenä pitäisin sitä, miten viime vuosisadan alun tai vielä aikaisemman historian ihmiset olisivat tarinan ymmärtäneet? Tarinaa olisi kaiketi pidetty mielettömänä. Sitä vastoin muinaisten, arkaaisten kulttuurien edustajat voisivat varmasti helposti samaistua tarinan kehykseen, ainakin sikäli kun heidän kulttuuriaan ja uskontoaan voitaisiin pitää animistisena. Elokuvan kertojien kauniit sanakäänteet kuvailevat ympäröivää todellisuutta siten, että ne muodostavat assosiaatioita ja luovat karulle ympäristölle merkityksen. Esimerkiksi sanonta, ”meri kutsuu”, luo tehokkaan mielikuvan. Sen avulla on helppo ymmärtää, miksi pingviinit sinne aina hamuavat. Meri ”syleilee” pingviinejä ja tarjoaa niille sammon ruokaa.

Elokuvan teemana on pingviinien vaellus kahden ”kodin” meren ja pesimäpaikan, jota elokuvassa kutsutaan kertaalleen rakkaudeksi, välillä. Meri edustaa pingviineille yltäkylläisyyttä, ravintoa vapautta ja pesimäpaikka rakkautta, uuden elämän alkua ja toisaalta ankaruutta. Vaellus näiden paikkojen välillä on paitsi uuvuttavaa ja vaarallista myöskin välttämätöntä, sillä jälkikasvun hoidossa on tiukka rutiini, joka mahdollistaa sen selviytymisen. Tämän vaelluksen täysikasvuiset pingviinit tekevä useaan kertaan vuorotellen, jotta poikasella olisi jatkuvasti joku ”aikuinen” suojanaan. Mieltä askarruttaa se, miksi pingviineille ei ole aikojen saatossa kehittynyt vähän pidempiä jalkoja, joilla matkan saisi hivenen rivakammin taitettua, ja varmistettua poikasten eloonjäännin. Hauska detalji, ja antropomorfiointi oli se, että kullekin vaellukselle annettiin oma nimi ajankohdan ja tarkoituksenmukaisuuden mukaan. Pienten poikasten ensimmäisiä askeleita sanotaan ”untuvikkojen vipellykseksi”.

Suurin vaellus on ensimmäinen, jossa sekä naaraat että urokset vaeltavat mereltä pesimäpaikalle yhtä jalkaa, ja saapuvat määrän päähän aina maagisella tarkkuudella samana päivänä muiden pingviinien kanssa. Tässä on taas kyseessä tietty antropomorfia, sillä vain ihmisten oletetaan osaavan päivämäärät siten, että voitaisiin ennalta sopia minä päivänä ja missä tavataan, lisäksi pingviinien suuntavaistoa on ihailtava jopa yli-inhimillisestä tarkkuudesta, kun vuorokausia kestävä vaellus läpi valkeiden tiettömien jääkenttien päättyy aina samaan määränpäähän.  Elokuvassa esitetyn pingviinien ”perimätiedon” mukaan yksikään saattue pingviinien ”historiassa” ei ole eksynyt reitiltä.

Kun ensimmäinen laaja yhteisvaellus mereltä pesimäpaikalle on tehty, kilvoittelevat ”naiset” ”miesten” suosiosta, joita on määrällisesti naaraita vähemmän. Muodostuneet ”avioparit” ”tanssivat” ”rakkaudestaan” ja  ”laulavat” toisilleen ”sielujensa” yhteydestä, tanssin päätteeksi ”äiti” saa munan, joka symboloi ”heidän rakkauttaan”. Munaa hautoo lähinnä ”isä”, joka vapauttaa ”äidin” kalastusretkelleen, jonka on määrä ruokkia sittemmin kuoriutunutta poikastaan ”pientä ihmettään”. Pesinnässä epäonnistuneet parit sortuvat ”epätoivoisiin tekoihin” ja ”järjettömyyksiin” kun yrittävä varastaa poikasen toisen ”äidin” sylistä.

Pingviinit eivät yksin joudu inhimillistämisen kohteeksi. Myös kevät kuvataan ”talven kyyneleinä”, kun jäävuorten rinteet sulavat, ne kyynelehtivät. Vaikka kielikuva onkin kaunis ja runollinen, en voi välttyä ajatukselta, ettei sen paikka todellisuudessa ole luontodokumentissa, vaan runokirjassa. Pingviinien matka elokuvan tyylilaji ei ollut minulle erityisesti mieleen. Kuitenkin on sanottava, että niin järjestelmällisesti luonto siinä antropomorfioidaan, että viesti ei ainakaan jää epäselväksi. Elokuva on luotu inhimillistettyyn kehykseen, eikä se sitä yritä peitellä.

Yleisarvosanaltaan en Pingviinien matka elokuvalle kovin korkeaa arvosanaa antaisi, uskon että tällä saralla on vielä paljon kehittymisen varaa. Toisaalta en usko, että minusta koskaan tulee erityisen suurta ihailijaa tämän tyyppisille elokuville, vaikka niille oma paikkansakin kenties löytyykin. Elokuva on palkittu myös elokuvamaailman suurimmalla kunnianosoituksella Oscar-patsaalla, joka on tietysti meriitti, jollaista ei voi sivuuttaa.

Arvonnassa voittivat nimimerkit ensu, kaimaani ja osmo. Onnea voittajille ja muille seuraaviin arvontoihin.


Aiheet: , , , , , , , ,

46 kommenttia

  1. Täytyy varmaankin katsoa

    Täytyy varmaankin katsoa

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Sirkkuli

    15. 5. 2009 11.55

    • Elokuvasta saattaa saada

      Elokuvasta saattaa saada enemmän irti, jos sitä tarkastelee jostain ennalta määrätystä näkökulmasta käsin. Etsi siitä vaikkapa tyypillisiä naisiin tai miehiin liittyviä stereotypioita.

      Vastaa kommenttiin

      Kirjoittanut

      Matteus

      15. 5. 2009 12.29

  2. täytyy katsoa varmaan

    täytyy katsoa varmaan upea

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    siiri

    16. 5. 2009 16.52

  3. on se hyvä

    on se hyvä että luontoa on saatu edes elokuvaan kun muuten se on kuoleva laji

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    mies

    16. 5. 2009 16.53

  4. elokuva oli ihana

    elokuva oli ihana

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Piitu

    16. 5. 2009 20.31

  5. Pingviinit ovat suloisia

    Pingviinit ovat suloisia ja varmasti elokuva mielenkiintoinen. Pitääpä katsoa, kun tulee tilaisuus :)

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Miisukki

    16. 5. 2009 20.54

  6. Elokuva kuulostaa hienolta.

    Elokuva kuulostaa hienolta. Aion katsoa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    mintsu

    17. 5. 2009 7.18

  7. Enää ei siis

    Enää ei siis inhimillisten ominaisuuksien liittäminen esineisiin ja eläimiin ole siis yksinomaan disneyn ja muiden lasten piirrettyjen tekijöiden juttu.
    Mielenkiintoista olisi pohtia pidemmälle, miksi tämä ranskalaisdokumentti on niin voimakkaasti vedonnut juuri yhdysvaltalaisiin, ja sielläkin nimenomaan republikaanipiireissä. En ole elokuvaa vielä nähnyt, voisinpa katsoessa koettaa tarkkailla juuri näitä perhe-arvoja. Onko tosiaan, että täytyy mennä Antarktikselle asti, jotta löydetään sellainen perhe-idylli kuvattavaksi, joka täyttää konservatiiviset arvot.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    tiiti

    17. 5. 2009 7.27

  8. Ihminen pyrkii inhimillistämään

    Ihminen pyrkii inhimillistämään eläimen ja luulee tuntevansa näin eläimen paremmin. Eläimen on kuitenkin saatava elää omaa lajityypillistä elämäänsä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    kaimaani

    17. 5. 2009 14.43

  9. Kyseinen elokuva löytyy

    Kyseinen elokuva löytyy hyllystä, en vain ole ehtinyt katsoa

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    mimi

    17. 5. 2009 15.03

  10. olisiko aikamme juttu,

    olisiko aikamme juttu, että tarvitaan tällainen antropomorfinen käsittelytapa, jotta juttu kiinnostaisi meitä. Luonto sellaisenaan tai eläimet itsenään eivät jaksa kiinnostaa, vaan ne täytyy aina saada sidottua jotenkin ihmiseen ja ihmisen elämänmuotoon. Eli itsekkäille ihmisille täytyy kaikki linkittää minuun, niin johan alkaa kiinnostaa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    ensu

    17. 5. 2009 19.06

    • Kyllä asia saattaa

      Kyllä asia saattaa olla juuri niin, että ihmisten on inhimillistettävä ympäristönsä, jotta siitä tulisi mielenkiintoinen. Toisaalta me kaikki näemme maailman omien ennakkokäsitystemme määräämällä tavalla. Pitäisikö meidän siis pyrkiä eroon omista näkökulmistamme vai pitäisikö meidän hyväksyä se, ette me emme pääse niistä eroon?

      Vastaa kommenttiin

      Kirjoittanut

      Matteus

      21. 5. 2009 14.20

  11. pingviinit on sulosia;

    pingviinit on sulosia; äiti(?) kuljettamassa lastaan mukanaan jaloissaan, ihana näky

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    marjo66

    18. 5. 2009 8.36

  12. En ole katsonut

    En ole katsonut elokuvaa

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    sepi

    18. 5. 2009 10.53

  13. Täytyy käydä katsomassa

    Täytyy käydä katsomassa

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Nikke

    18. 5. 2009 13.57

  14. En pitänyt elokuvasta,

    En pitänyt elokuvasta, varsinkaan selostuksista ja pingviinien suihin laitetuista omituisista puheista.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Mappe

    19. 5. 2009 0.47

  15. Tavallinen pingviini dokumentti

    Tavallinen pingviini dokumentti on paljon parempi!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Eki

    19. 5. 2009 2.45

  16. Liian ranskalainen minun

    Liian ranskalainen minun makuuni

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Pate

    19. 5. 2009 13.11

  17. katsoohan tuon jos

    katsoohan tuon jos ei tarvitse selostuksia kuunnella

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Merenkulkija

    19. 5. 2009 14.00

  18. Taiteellinen ja hauska,

    Taiteellinen ja hauska, mutta ehkä liian pitkä

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Emppu

    19. 5. 2009 18.01

  19. Täytyy katsoa

    Täytyy katsoa

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    piipi

    20. 5. 2009 8.30

  20. Olen nähnyt tuon,

    Olen nähnyt tuon, aika hauska

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Juhis

    20. 5. 2009 12.33

  21. Kaveri on kehunut

    Kaveri on kehunut paljon, kiitos

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Tamias

    20. 5. 2009 13.12

  22. Onhan tämä hyvin

    Onhan tämä hyvin taidokkaasti tehty elokuva, mutta yliromantisoiminen tekee tästä kyllä aika siirappisen jutun.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    nikolai

    20. 5. 2009 13.16

  23. Katsonut olen

    Katsonut olen

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    MiKi

    20. 5. 2009 14.19

  24. Tämä on siis

    Tämä on siis aivan mahtava filmi

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    IILE

    20. 5. 2009 15.47

  25. En ole nähnyt,

    En ole nähnyt, vaikuttaa ihanalta

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Viiru

    20. 5. 2009 18.54

  26. Olen kuullut sekä

    Olen kuullut sekä hyvää että huonoa tästä elokuvasta, pitää varmaan itse katsoa minkälainen se on.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Tiiu

    21. 5. 2009 12.01

  27. En ole nähnyt.

    En ole nähnyt. Pitäis varmaan kattoo se elokuva.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    sarikox

    23. 5. 2009 22.34

  28. Mielenkiintoinen näkökulma, millä

    Mielenkiintoinen näkökulma, millä katsoit elokuvan. Osassa olen samaa mieltä.
    Itseäni kiehtoo ajatus siitä että kuvausryhmä vietti 13 kuukautta paikan päällä ja sai kuvattua aika ainutlaatuista materiaalia ja saivat vangittua muutamia uusia salaisuuksia pingviineistä. Sukeltajien kuvaama jäänalainen materiaali ällistytti minua kaikkein eniten.
    Harvinaislaatuisen kaunista kuvausta, joka lumosi ainakin minut.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Ninah

    23. 5. 2009 22.50

  29. Pingviineistä kertovat dokumentit

    Pingviineistä kertovat dokumentit ovat mielenkiintoisia. Kaunis eläin!

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Riikka19

    25. 5. 2009 9.55

  30. Varmasti katsomisen arvoinen.

    Varmasti katsomisen arvoinen.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    jamperoinen

    25. 5. 2009 9.59

  31. Elokuvan yhdessä arvostelusivussa

    Elokuvan yhdessä arvostelusivussa kysellään että; ”Olisiko nyt heräämässä uusi vastuullisuuden, vastuuntuntoisuuden ja ympäristön huolehtimisen aikakausi?” Jop, jop, uskonpa vaan pessimistisesti, että suurin osa katsoo elokuvaa puhtaasti viihteenä. suloisena kuriositeettina, joka on sopivan kaukana omasta elinpiiristä

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    eeva

    25. 5. 2009 10.14

  32. En ole nähnyt

    En ole nähnyt elokuvaa, mutta mietin, miten tuo pingviinien inhimillistäminen oikein toimii. Ehkä se vetoaa pieniin katsojiin, mutta entäpä vähän varttuneemmat….

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Sammi

    25. 5. 2009 13.16

  33. Saiskos tämmösen selostuksen

    Saiskos tämmösen selostuksen niin, että lapsikin sen ymmärtää eikä täynnä jotain sanoja, jotka vaan aikuiset tajuu?

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Miikku

    25. 5. 2009 13.21

  34. Olipas niin hienoa

    Olipas niin hienoa tekstiä, että jäi hiukan epäselväksi elokuvan sanoma tai edes se, onko se katsomisen arvoinen.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Liu

    25. 5. 2009 13.25

  35. Onko kirjoittajalla jokin

    Onko kirjoittajalla jokin ihme tarve käyttää hienoja sivistyssanoja? Elokuva kuulostaa ihan katsottavalta.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Heeli

    25. 5. 2009 13.28

  36. Toimiiko tuo pingviinien

    Toimiiko tuo pingviinien inhimillistäminen? Kieltämättä oli niin outo sepustus, että elokuva alkoi kiinnostaa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Uuno

    25. 5. 2009 13.32

  37. Onko kirjoittaja ajatellut

    Onko kirjoittaja ajatellut elokuvaa aivan liian laajasti? Olisiko ollut aiheellista katsoa elokuvaa vain pinnallisesti, kaivautumatta aivan hirvittävän syvälle? Tuntuu, ettei tuolla tyylillä voi edes nauttia katselusta.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Kaari

    25. 5. 2009 13.34

  38. Pitääkö kaiken sitten

    Pitääkö kaiken sitten olla aina ihan vain pinnallista, ilman tarkoitustakaan kaivautua pintaa syvemmälle??? Yleensä kyllä jutuista saa enemmän irti, kun ottaa vähän selvää sellaisestakin mikä ei ihan silmille hypi.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    kaius

    25. 5. 2009 14.06

  39. Mitä söötimpi ulkokuori,

    Mitä söötimpi ulkokuori, sitä enemmän eläinlajista ollaan kiinnostuneita, eli pingviineillä on käynyt tuuri; lutuinen ulkonäkö ja riittävän kaukainen asuinalue ihmisistä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    osmo

    26. 5. 2009 6.43

  40. Pingviinit ovat herttaisia.

    Pingviinit ovat herttaisia. Tämä elokuva olisi tosi kiva nähdä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Kirsi

    26. 5. 2009 10.39

  41. Elokuva oli pienoinen

    Elokuva oli pienoinen pettymys mutta ihan katsottava

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Järvis

    26. 5. 2009 11.04

  42. Jacques Cousteaun luonto-ohjelmien

    Jacques Cousteaun luonto-ohjelmien parissa varttuneelle tällaisessa puoli-inhimillistävässä dokumenttisessa toteutustavassa on vähän sulattamista. Toisaalta, mikään mikä lisää ihmisen tietoa luonnosta ja eläimistä ei voi olla täysin hukkaanheitettyä.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    benque

    27. 5. 2009 7.13

  43. En muistaakseni katsonut

    En muistaakseni katsonut mutta nuo pigulit on suloisia

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Pirkko

    29. 5. 2009 13.09

  44. No pahus, enpä

    No pahus, enpä tajunnut ajatella mitään sen syvällisempiä, vaan ihan vain nautin leffasta.
    Ehkäpä pitää kokeilla joskus ottaa joku kanta ja sen mukaan katsoa.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    MikMat

    29. 5. 2009 14.07

Kirjoita kommentti