Umami muualla Facebook

Julkaistu 27. 9. 2013 Teksti Jyrki Leskinen, kuvat Jyrki Leskinen 2 kommenttia Luonto ja vapaa-aika

Orava on opportunisti

Kieltämättä ne ovat ilmeikkäitä, hauskoja ja hellyttäviä. Mutta on niillä se synkempikin puoli. Toisaalta, orava vain toimii luonnon ehdoilla varmistaakseen kaikin keinoin lajinsa säilymisen.

Joskus se voi tarkoittaa linnunmunien tai -poikasten rosvoamista pesistä tai muuta, ihmisten ajattelumaailmassa epämiellyttävältä kuulostavaa. Orava on sekä utelias että kekseliäs, ja niinpä se hyödyntää kaikki mahdollisuudet turvatakseen oman ja jälkikasvunsa hyvinvoinnin. Se oppii pääsemään käsiksi lintulaudan herkkuihin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, jos siihen on edes jonkinlaiset teoreettiset mahdollisuudet. Pyykkinarut, lähellä sijaitsevat oksat, kaikki keinot kokeillaan, jos tarjolla on hyvää ravintoa. Käpyjen siementen lisäksi se syö myös muita siemeniä, pähkinöitä, kukkia, marjoja, selkärangattomia sekä hedelmiä, ja syksyllä sienet ovat tärkeä ravinnon lähde. Taajamissa oravat kesyyntyvät helposti, ja voivat tulla noutamaan ruokaa myös kädestä.  Ne saattavat käydä jopa asuntojen sisällä etsimässä syötävää, ja niitä tavataan myös kaivelemassa ulkoroskapönttöjä.

Kuva Oravat ovat uteliaita, ja tulevat tarkastelemaan kaikkea uutta ja erilaista niiden elinympäristössä, motiivina uuden ravintolähteen mahdollinen löytyminen. Niinpä ne kurkistelevat hautausmailla esimerkiksi tyhjiin leikkokukkatelineisiin, josko sinne olisi piilotettu syötävää.

Monenkirjavaa porukkaa

Jyrsijöihin kuuluvien oravien (Sciurus vulgaris) väritys muuntelee aika lailla. Pohjoismainen rotu (Sciurus vulgaris vulgaris) jakautuu useaan eri värimuunnokseen, kuten mustahäntäinen tumma kuusiorava, tai punertavahäntäinen vaalea mäntyorava. Yleisin on ruskeaturkkinen otus erilaisine variaatioineen, mutta vatsapuoli on kaikilla oravilla aina vaalea. Ravinto määräytyy kuitenkin asuinpaikan, ei turkin värin mukaan.  Orava on päiväaktiivinen, vaikkakin viettää siestaa keskellä päivää. Vuorokausirytmiikasta johtuen sen havainnoiminen onkin varsin helppoa.

Kuva Oravien väriskaala on aika laaja, tässä tyypillisimpiä ruskeaturkkisia otuksia.

Syksyllä kerätään talvivarastoja

Oravat ovat aktiivisesti ja näkyvästi liikkeellä syksyllä. Ne keräävät ruokaa varastoon talven varalle, jota ne piilottavat maahan tai puun koloihin. Tammenterhot ovat suosikkeja, niitä ne kantavat suussaan etsiessään sopivaa piiloa. Kun piilopaikka, usein jonkun puun tai puskan juurelta, on löytynyt, eikä muut ole näkemässä paikkaa, orava kaivaa sille pienen poteron, johon piilottaa terhon. Tosin sen voi toinen orava löytää sattumalta, jolloin herkku piilotetaan uuteen paikkaan. Näitä varastopaikkoja on kuitenkin niin paljon, ettei joidenkin piilojen paljastumisella ole merkitystä, kaikkia omia piilojaankaan ei orava enää jälkeen päin muista. Summittaisesti etsityt piilot orava paikantaa tarkan hajuaistinsa avulla lumen alta.

Varsinkin siellä, missä tammia kasvaa, näkee oravia työn touhussa, piilottamassa tammenterhoja. Niitä on silloin mukava seurata ja niistä saa hauskoja kuvia. Hautausmaat ja puistot ovatkin otollisia paikkoja seurata oravia askareissaan.

Kuva Syksyllä oravat ovat alituiseen liikkeellä keräämässä talvivarastoja. Tammenterhot ovat talvivarastoinnin suosikkiherkkuja.

Talviturkki päälle syksyllä

Oravat varustautuvat talveen myös vaihtamalla kesäkarvoituksen talviturkkiin. Samalla kasvaa niille myös pitkät tupsut korviin. Tupsujen merkityksestä on erilaisia arveluja; niillä on merkitystä paitsi oravan lämpötaloudelle, myös tärkeä tehtävä oravien  keskinäisessä viestinnässä.

Talviasu on paitsi harmaampi kuin kesäkarvoitus, myös tuuheampi, koska siinä on karkeampien päällikarvojen alla hieno alusvilla. Tämä lisää turkin eristävyyttä talven kylmää vastaan. Oravan häntä ja korvat säilyvät kesäasun värisinä. Keväällä karvoitus vaihtuu kesäasuun, joka on siis ohuempi.

Kuva Oravat ovat ilmeikkäitä sekä usein melko kesyjä, siksi suosittuja kuvauskohteita. Ne poseeraavat usein melko inhimillisen näköisesti seisten takajaloillaan, tai kuten nuori oravanpoikanen oikealla, lepäilemällä oksalla.

Oravat tekevät useita pesiä

Oravan reviiri on muutaman hehtaarin laajuinen, ja se tekee tälle liikkumisalueelleen risuista useita, lähes pallon muotoisia pesiä, nukkumis- ja varapesiksi. Suosituimmasta nukkumapesästä se kunnostaa varsinaisen poikaspesän. Pesät sijaitsevat korkealla puussa, yleensä kuusen tai männyn  oksilla, myös lintujen pesäpöntötkin kelpaavat niille. Sisältä se vuoraa pesän sammalilla, ruoholla, naavalla, lehdillä tai muilla sopivilla täytteillä. Talvella pesät ovat lämpimämpiä. Pesässä on kaksi kulkuaukkoa, jotka se pesässä ollessaan sulkee pesän eristysmateriaalilla.

Kuva Oravat ovat alati kiinnostuneita, mitä ympäristössä tapahtuu.

Lisääntyminen

Orava saa kaksi, joskus kolmekin poikuetta maalis-syyskuun välisenä aikana. Pesueessa on tavallisesti kolmesta kuuteen poikasta, jotka alkuun ovat avuttomia, kaljuja ja sokeita rääpäleitä, mutta muutamassa viikossa  ne kehittyvät niin, että voivat seurata emoaan ulos pesästä. Emo imettää niitä reilut kaksi kuukautta, ja täysikasvuisia niistä tulee viiden kuukauden ikäisinä. Sukukypsäksi ne kehittyvät kuitenkin vasta seuraavana kesänään.

Kuva Orava nousee usein takajaloilleen seisomaan piilottaessaan ruokaa varastoon. Näin se tarkistaa, ettei lajitovereita ole näkemässä kätköpaikkaa.


Aiheet: , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. voi kun noista

    voi kun noista kuvista tuli hyvä mieli. Kiitos.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    hanna-mari

    28. 9. 2013 14.20

  2. Kiitokset itsellesi mukavasta

    Kiitokset itsellesi mukavasta palautteesta, hanna-mari. Yritän tehdä juttuja, jotka tavalla tai toisella koskettavat ja herättävät mielenkiinnon aihetta kohtaan. Toivottavasti ne antavat myös lukijoilleen jotakin uutta, -tietoa tai näkökulmaa-, luonto-suhteeseen.

    Vastaa kommenttiin

    Kirjoittanut

    Jyrki Leskinen

    1. 10. 2013 9.27

Kirjoita kommentti